lauantai 29. marraskuuta 2014

SnK-taki ja käsitöitä


Heissan muksut

Kuten otsikosta voi päätellä luvassa on SnK-takki tutinoita ja selitystä käsitöistä. Mutta mitä minulle itseasiassa nyt kuuluu? Maanantaina olin henkisesti todella uuvuksissa. En vain jaksanut enää. Tuntui ettei mikään onnistu ja arvo tuntui olevan maailmassa pyöreä nolla. Tiistaina koulussa kiusaajan takia sain kamalaa ahdistusta joka ajallaan meni pois. Tahdoin vain juosta luokasta ulos. Myöhemmin samana iltana ahdistus palasi. Pahempana kuin koskaan. Hengittäminen tuntui kamalalta, sydän hakkasi rinnassa, ajatukset juoksivat pään sisällä kuin villit hevoset, teki mieli huutaa ja toivoa että joku kuulisi avun huudon.Keskiviikkona kaikki lähti hiljalleen parempaan suuntaan.Luokanvalvoja kertoi että aikaa pistää kiusaajan kivatiimille ettei tuo käytös enää kiusaajalta toimi. Sain myös keskiviikkona tilkkutäkkini kotiin ja SnK-takki  laitettiin tulemaan kohti Kotkaa. Torstaina suoritin riparipassin nuokkari käynnin ja olo oli hieman haikea. Perjantaina taas kaikki tuntui paljon helpommalta. Siskon ja äidin kanssa vietettiin pikkujouluja. Katsottiin Frozen ja herkuteltiin oikein kunnolla. Jossakin kohtiin elokuvaa äiti sanoi että saamme avata pakettimme. Sain Summer Wars3(jota olin häneltä pyytänyt) ja arpapelinä sain Miyazakin Tuuli nousee. Myöhemmin illalla elokuvan jälkeen lähdettiin Kouvolaan postin kautta jossa odotti takkini. Kävin ostamassa Yukiconin cossiin kangasmaalin, Lenin kuulokkeisiin kartonkia ja Lenin spacen hattuun punaista silkkinauhaa.  Lauantaina olikin joulusiivous päivä. Paljon turhia vaatteita lähti kierrätykseen ja yli määräinen tavara pois. Nyt on puhdas ja siisti huone valmis sotkettavaksi. Siivoamisen jälkeen menin siskoni kanssa ulos kuvailemaan SnK-takin Lenin päällä. 


 Joskus siskon kuvatessa saa miettiä onko kameran takana oikeasti 11vuotias tyttö? On todella nopeasti oppinut kokeilemaan eri kuvakulmia. Eikä pelkää mokaamista tai suutu siitä. Jatkaa sinnikkäästi kuvaamista. Osaa todella hyvin ottaa ohjeet vastaan ja tietää jo mitä tahdon saada. Joskus jopa yllättää ja kokeilee jotain mitä en itsekkään ole ajatellut tuovan lisää näyttävyyttä.


 Olen täysin rakastunut tuohon takkiin. Oli todella 21euron arvoinen ostos. Takin ostin käytettynä ystävältä. En olisi voinnut uskoa mahtuvani s-kokoon..  Äitini osti itselleen uudet talvikengät ja oli heittämässä vanhojaan pois. Juoksin yläkerrasta valoanopeammin ja sanoin että tahdon hänen vanhat kengät.(näkyy kuvassa)
En vain osa olla vihaisen ja uhkaavan näköinen


 Joskus kerroin että olen koulussa tehnyt tilkkutäkkiä. Siinä se olisi nyt kaikessa komeudessaan. Itse olen siihen todella tyytybäinen. Onhan ensimmäinen suuritekoinen tekstiilipuolen käsityöni.
 Innostuin myös tekemään kierrätysmateriaalista Lenille kuulokkeet. Sinisen kartongin jouduin ostamaan mutta kaikki muu on ylijäämä tavaraa laatikoiden syvyydestä. Valkoinen panta enää puuttuu ja ovat valmiit.


Joskus toivottiin huonepostausta. Mutta huoneeni on niin ikuisuus projekti ettei sitä varmaan koskaan tulen.Joten ottakaa kuvat muutamasta huoneen yksityiskohdasta.


Mitäs piditte takista? Entäs tilkkutäkistä? Onko teillä jotain cossi suunnitelmia?
Ennen kaikkea mitä piditti kuvista


//Len//

maanantai 24. marraskuuta 2014

Nyt on aika kaivaa lapaset esiin



Haudi lapseni!
Lumi kehtasi sataa Kotkaan takaisin. Jopa kaupungissa oli lunta. Josta seuraavat kuvat ovatkin.
Olen tärissyt ties kuinka kauan sitä että pääsen lumeen söpöilemään. Tykkään kuvista todella paljon, niissä on tahtomani lumi teema sopivasti mukana. Extra kiitoskset mahtavalla kuvaajalleni. Oli ihana päivä.

 Lumen tulo on muutenkin saannut mut paljon iloisemmaksi. Ennen pelkkä ulos meno oli puistattava. Nyt juoksen riemuissani ulos lumihankeen. Tekisi mieli lähteä lenkille mutta ei huvita liukastua ^^



 Tosiaan minua on kuviin meikattu. Harvinainen hetki elämässäni. En meikkaa koskaan näkyvästi, puuteri on maksimi. Oli todella mukavaa vaihtelua hieman meikattuna liikkua. Omat taidot eivät riitä muuta kuin ripsarin ja puuterin laittoon ^^  Mutta kaiken kai ajallaan oppii?

 Ja paljon haleja kaikille ihanuuksille! Muistakaa. Olette kaikki täydellisiä omana itsenänne.
Asiasta kukkarukkuun. Ketä tulossa yukiconiin?  Sain rannekkeen monie kirjoilujen ja vastoin käymisten jälkeen tilattua. Meinasin onnesta itkeä sen vuoksi..



Sunnuntaina päädyttiin senpain kanssa ulos kuvailemaan pitkästä aikaa. Oli todella hauskaa. Tuli naurettua niin paljon ja vietettyä taas niin ihanaa aikaa. Senapaihin voi aina luottaa. Saa harmaastakin päivästä ihanan.




Viettäkääs kaikki ihana loppu marraskuu. Pian päästään joulun odotukseen ^^

//Len 


p,s Mietin joulukalenteria. Olisko se kiva?

/

sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Miitti 1.11.2014



Len ja Mikuo


Haudi lapseni! ja hyvää Halloweeniä 


Kuten olette ehkä kuulleetkin lauantaina oli Kotkassa cosplay/kawaii miitti ^^
Ideahan lähti siitä että ystäväni oli tulossa Kotkaan ja ajateltiin että tehdään jotain
kivaa, Joten miitti pystyyn. Meitä oli kuusi mutta meno oli sitäkin hauskempaa.

Chibi Mikun kanssa olimme tulleet jo muita aikaisemmin olinhan järjestäjänä. 
Pakko myöntää että oli todella onnistunut miitti ja kaikilla oli hauskaa.
Nyt jo suunnitellaan milloin seuraava järjestetään?


 Kuvia tuli otettua reippaasti yli sata. Monen kanssa olisi voinnut yhteiskuvia ottaa enemmän.
Chibi Miku toimi meille kuvaajana, kuvista tuli todella kauniita. Mutta ehdoton suosikki Lenin ja Mikuon yhteiskuvista on tämä. Jotenkin siinä on asennetta mutta huvittavuutta. Onhan Lenillä kukkaseppele ja Mikuolla lolita päällä.

 Kaiton kanssa oli jotain aivan mahtavaa saada ottaa kuvia. Vaikka niitä ei paljoa tullut mutta.
Meillä oli myös hyvin vocaloid painotteinen porukka ^^
Pikku Luka, Chibi Miku, Kaito, Len meido ja Mikuo lolita. Tietysti yksi lapsistani Remika.

Meistä kaikista tultiin pyytämään yhteiskuva ja kuvan pyytäjä kysyi olemmeko manga/anime ihmisiä.
Sillä aikaan kun muita odoteltiin. Yksi nainen myös tunnisti kun Chibi Mikun ja minut cossaajiksi, kun oli nähnyt cosplaysta dokumentin telkkarissa ^^
 Oli aika ihanaa kun ihmiset tulivat puhumaan, lapset osoittelivat ja sanoivat jotain suloista. Moni kysyi onko meillä joku halloweeni.




Mikuo piilossa.. murrrr

Kävimme syömässä Hesessä. Ei mikään erikoisin paikka mutta paras kaikkien rahapusseille ja muutenkin ^^  Pehmistä on tulli syötyä jota olen nyt koko viikon muutenkin syönnyt.. hups.. Mutta pehmis on jotain aivan ihanaa!

Tämä onkin ainut kuva minulla missä Remika näkyy.. *kyynel* Vaikka yhden hänestä ja Enasta otin. Se oli julkaisukelvoton.. *paljon itkua*

 Ja tämän kuvan vuoksi meinasin jäätyä, luultavasti tulen kipeäksi.. 

Sekä meidän miitin maskotti ja lapsenvahti snow Miku oli menossa mukana.


Toivottavasti kaikilla oli hyvä miitti ^^
Minulla oli ainakin lystiä. Joten ensikertaan



//Len//