maanantai 29. kesäkuuta 2015

Viron reissu


Päädyin laittamaan pinkit lenkkarini jalkaani, koiran  hihnaan, kuulokkeet korville ja Skillet soimaan. Lähdin vain päämäärättömästi kävelemään pitkin hiekkatietä, en tiennyt laisinkana minne se tie johtaa. Unohdin hetkeksi kaikki murheet ja pahan annoin vain mennä. Juoksin ja samaan aikaan lallatin menemään niin kovaa kuin kurkusta lähtee Skilletin-Say goodbye. Kakku odotti mökissä täyttämistä ja koristeluaan mutta se ei mieltä muuttanut. Tyhjensin vain mieleni ja annoin mennä. Voisin sanoa että tosissaan elin hetkessä. Lappuhaalari shortsisysteemi mikä liekään päällä kerana polvisukat pistin pitkin heinikkoa menemään. Jos öttiäinen tulisi pistämään/puremaan olisi se sen ajan murhe mutta nyt päätin nauttia siitä hetkestä.
En muista edes tarkkaan koska viimeksi olin ollut niin onnellinen mitä silloin. Kaikki se miten paljon kunto on talvesta noussut. Miten jokainen askel tuntui paljon kevyemmältä. Aurinko paistoi taivaan täydeltä, hiki valui pitkin otsaa vaalean violettien aurinkolasieni alle. Se kaikki miten unohdin kurjan olon ja kaiken mitä on tehtävä ja mitä tekemättä tai mitä olen tehnyt. Mitään niistä en ajatellut lauloin vain onnessani ja juoksin. Sitä on jopa hassua ajatella että talvella vielä inhosin juoksemista nyt menen ihan fiiliksissä juoksemaan. Juostessa vaan unohtaa kaiken pahan etenkin kun huomaa kehityksen. Huomaa sen että jossain on ehkä hyvä. Jossakin pärjää.

Sellaista siis tänään. Mutta olin lauantaina Virossa päivän risteilyllä siskoni, äitini, mummon ja vaarin sekä tuttavaperheen kanssa. Reissu oli kaikella tapaa onnistunut, selvisin pienellä budjetillani mitä olin suunnitelutkin. Ennen aamu kahdeksaa odottelimme Helsinkiin menevää bussia kaikki jännityksessä. Bussimatka Helsinkiin oli aika ahdas ja pitkä. Bussissa oli jäljellä vain muutama paikka mutta onneksi olimme ensimmäisiä bussiin menijöitä ja pääsimme koko porukka lähekkäin. Matkan kuuntelin musiikkia ja juttelin siskoni kanssa. Helsinkiin päästyä jäimme hetkeksi terminaaliin istumaan koska laivan lähtöön oli tunti. Päädyimme siskoni kanssa ottamaan muutamat asu kuvat minusta mutta laatu oli jotain aivan järkyttävää. (kameraa tosiaan en mukaan viitsinyt ottaa)
Viimein istuimme laivan sisällä lähdimme siskoni ja perhetutun lapsen kanssa tutkimaan laivaa. Kierros oli aika nopeasti tehtynä ja tuntui ettei aika kulu sitten millään ei sitten millään. Lopulta kello löi 12.00 ja niin sanottu "kauppa" aukesi. Olimme ensimmäisinä seisomassa sisään pääsyn edessä ja rynnistimme kuin pienet kevät varsat VS:n hyllyköille. Nyt joku miettii mikä hemmetti Vilulle on tullut mutta kyllä menin haistelemaan kaikkia ihania rasvoja, hajuvesiä jne. mitä hyllykkö piti sisällään. Sainkin kunnian olla siskoni hajuste testaaja, katsokaa haisin sieltä poistuttuani juuri siltä koulun tenu tytöltä joka suihkaittaa kokoajan hajuvettään. n.30min minun päättämis vaikeuksien takia saimme tapettua kierrellessä. Lopulta mukaan tarttui vain suklaalevy(jonka siskoni sai myöhemmin) ja mietinnän alle pääsi Japanilaiselta vihreältäteeltä tuoksuva rasva. Lopulta aurinkokin alkoi paistaa ja kannella saimme nauttia kesän lämmöstä.
Satamaan saavuttuamme aloimme tekemään kannelta lähtöä. Terminaalissa sain jopa hieman varoa etten jäännyt lyhyen pituuteni takia muiden jalkoihin. Mutta kyynerpää taktiikalla läpi päästiin kuten aina. Samantien ulos päästyäni aloin ottamaan neulettani pois. Ensimmäinen kerta koko kesässä kun tarkenin olemaan t-paidassa. Voin sanoa että nautin täysin. Kävelimme pitkin Tallinnan katuja vaarini kertoen hänen kokemuksistaan Tallinassa, määränpäämme oli ostoskeskus jossa siskoni kanssa kaksistaan kävisimme kiertelemässä. Alkuun vaikutti siltä ettei täällä minulle ainakaan mitään ostettavaa löydy, toisinkävi löysimme aivan vahingossa Hello Kitty kaupan. Näyteikkunassa komeili toinen toistaan suloisempia Hello Kitty tavaroita, matkalaukkuja, reppuja, koululaukkuja, pehmoleluja jne. Oheistuotteina kaupassa oli Monster High, Little Twins Stars, My Melody ja vaikka mitä muuta suloista! <3 Hieman jälkeenpäin harmittaa etten muuta raaskinut ostaa kuin eväsrasian ja rahapussin. Lopulta kun kaupasta suostuin lähtemään päätimme siskoni kanssa palata äidin ja isovanhempien luokse. Äiti ja mummo olivatkin lähteneet jo meitä vastaan, eivät tosin olleet paljoa ehtineen kävellä. Mummo ja äitini kävi vielä yhdessä kaupassa ja sitten lähdimme etsimään ruokapaikkaa. Paikannimeä en tietenkään muista, mikä minun muistilla on tapana tehdä. Mutta ruoka oli todella hyvää. Syötyämme päätimme alkaa tehdä paluuta satamaan, samalla kiersimme muutamat paikat läpi aivan uteliaisuutta. Kiertelyt tehtyä ja kellon oltua tarpeeksi että laivaan pääsee palasimme laivaan istuskelemaan.
Laivan lähdettyä liikkeelle ja siskoni houkuteltua minut mukaansa päättämään minkä VS:n hajuveden hän ostaa lähdimme kohti myymälää. Samalla ostelen tuliasia ja mukaani tarttui rasva jota aijemmin olin katsellut. Eihän sen tuoksua voinnut vastustaa. Ostokset tehtyä palasimme samalle paikalle missä olemme koko laivassa olomme istuneet, paitsi kannella oloajan ja kuuntelimme karaokea. Ihan hyviä laulajiakin sieltä löytyi ja rohkeita kappale valintoja.
Laivan saavuttua Helsingin satamaan lähdimmekin alakannelle bussia kohti äidimme mukana. Hieman jännitti istua busissa ja katsoa miten meri lähestyi uhkaavasti. Muut matkustajat pysäkiltä kyytiin otettuamme aloitimme matkan kohti Kotkaa. Matka sujui ihan mukavasti mitä nyt alkoholin vaikutus oli moneen aikuiseen tehnyt tehtävänsä. Saavuimme ajallaan perille ja olimme suht ajoissa kotona. Muuta en tehnytkään kotona kuin vaihtanut vaatteet ja painunut nukkumaan.
Sellainen reissu tällä kertaa ja oli kivaa. Seuraavaksi meninkin Lappeenrantaan josta toivottavasti tulisi muutamia cossi kuvia.
Alla olevat asu kuvat ovat siskoni ottamia hänen kännykällään.



lauantai 20. kesäkuuta 2015

Koskenlasku

Aamulla herättyäni nappasin lenkkivaatteeni kaapista. Laitoin lippiksen päähän, pinkit lenkkarini jalkaan, päälleni laitoin vielä vettä pitävän takkini. Kutsuin enemmän tai vähemmän lihavan koiramme lenkki seurakseni. Lenkiltä tultua kello oli vasta vähän yli kahdeksan. Koskenlasku valmistelut alkaisivat vasta kolmen tunnin jälkeen. Kellon lyötyä 11.00 aloin pakkaamaan eväitäni. Matkasta tulisi kuulema pitkä.
Kaikkien oltua valmiina laskuun aloitimme matkamme. Jännitys vain kasvoi jatkuvasti. Kuskimme huudettua ajan kauan menisi ensimmäiseen koskeen sydämmeni alkoi hakkaamaan vielä enemmän. Aloimme laittamaan kypäriä päähän ja valmistauduimme soutamaan. Moottori sammutettiin ja melat jaettiin. Tehtävä olisi päästä virran vauhtiin. Pidin kiinni laukustani katsoen muiden melomista. Lopulta koski oli kohdalla. Kiljuin suoraa huutoa, vettä tuli päälle enemmän tai vähemmän. Jolloin kiljuminenkin lisääntyi. Tunne oli jotain mahtavaa tätä olin odottanut. Ja se oli vielä mahtavempaa mitä luulin.

Seuraava koski olisi tunnin ajomatkan päässä. Otimme pelastutliivit ja kypärät pois. Otin repustani limsan ja otin vain rennosti. Tarkistin puhelimeni. Matkanvarrella pysähdyimme grillaamaan. Vaikka makkarasta en piittaa se sillä hetkellä maistui todella hyvältä. Nälkä oli niin suunnaton. Vaatteetkin kuivuivat lämpimän tulen äärellä.

Syötyämme matkamme jatkui, ei mennyt kauaa ja seuraava koski kohtasi meidät. Tällä kertaa suurempi, vedeltä ei taaskaan vältetty. Kastuin jälleen läpimäräksi ja enemmänkin. Viimeinen ja paras koski olikin aivan lähellä. Nauroin enemmän tai vielä enemmän. Tunne oli niin mahtava. Kuskimme sanottua kosken olevan viimeinen minua hieman jopa harmitti. Tahdon päästä pian uudestaan.

sunnuntai 14. kesäkuuta 2015

Mimicon 2015

Helluri hei! 
Heti tähän alkuun tahdon sanoa etten Desuconista ainakaan näillä näkymin postausta tee. Syynä on se ettei coni oikein mennyt putkeen..
Mutta! Viikonloppu tuli vietettyä Mikkelissä aivan mahtavassa seurassa. Kiitos seuralaiselleni siitä. Mimicon pienuudestaan huolimatta oli todella mahtava, tunnelma oli kokoajan katossa ja itse ainakin nautin satakymmenen conista. Iltabileetkin olivat ensimmäiseni ja todella hyvä muisto jäi mieleen. Sekä kipeät jalat. Vinkki. Älkää tanssiko lolita-kengissä. Iltabileiden aikana tutustuin myös kahteen uuteen ihmiseen. Kiitos heille seurasta! Iltabileet ja coni päivä saatiin päättää Hopeanuolen tunnarin tahdissa tanssien. Ah.I love it. Lauantaina tuli monta ohjelmaakin katsottua ja mikään niistä ei ollut pettymys. Kaikki todella hyviä. Rohkaistun myös Dead Masterin cossissa mennä karaokeen laulamaan Black Rock Shooter. Aniikissa kävin myös ensimmäistä kertaa cossini kuvauttamassa.
Lauantaina ystäväni kanssa joka cossi Lucyä kävimme syömässä Kiinalaisessa.Ruoka kuten aina oli todella herkullista. Olisin voinnut syödä riisiä etenkin loputtomiin. 




 Meido ja Butler kahvila.Se pakollinen paikka käydä!



 Viikonlopun aikana tuli myös sydäntä purettua niin paljon että kaikki huolet on käyty läpi. Pitkään aikaan ei ole ollut näin helpottunut olo. Hirveästi myös tuli suunnitelmia tehtyä mukaanlukien muutama paricossi ^^
 Aika siirtyä sunnuntain puolelle. Silloin tosiaan tein paluun Leniksi, hirveän kaipuu ollutkin jo homo poikaani kohtaan. Leninä myös kävin ensimmäistä kertaa elämässäni cosplaydeitissä, yaoi-kierroksella. Jäi todella mahtava kokemus ja todellakin aijon joskus mennä uudestaan. Sunnuntaina tuli myös käytyä karaokessa, tällä kertaa lauloin Last night Good night, syynä on kappaleen merkitys minulle. Itkuhan laulaessa meinasi tulla mutta eihän Len nyt itkemään ala. Eihän?

 Tällä kertaa kävimme kahvilassa hieman isomman porukan kanssa ja jälleen oli positiivinen kokemus.

Viimein kun opin pelaamaan. Jäin koukkuun ja pelin kimpusta minut aina pääosin saattoikin löytää.
 Otettiin sitten senpain ja seuralaiseni kanssa yhteiskuva ^^

Mutta. Mimicon oli tälläinen coni tällä kertaa. Tähtään seuraavaksi Traconiin mutta sen verta on elämäntilanne muutoksia tulossa että saa nähdä pääsenkö.
Ja kuten aina minusta otettuja kuvia saa lähetellä ja omia kuviaan saa pyytää ^^


//Vilu aka Len//