lauantai 30. tammikuuta 2016

Kevät kevät kevät

Holaa!! Mulla on aina vain pirteämpi olo, kevät ja aurinko tuo niin oman intonsa elämään. Vaikka on liukasta ja kaatuamisen vaara on heti suurempi. Lumipalloista oon parit mustelmat saannut ja kaatuamisesta arvet polviin. 

                                     
 Torstaina tosiaan lähdin ystävän luokse pakoon, äitini järjesti kynttiläkutsut ja olisi istunut koko illan yläkerrassa. Perjantaina oli koko päivän heikko olo, oksetti ja päätäsärki. Ahdistustakin oli, mutta se loppui, kun pääsin kotiin nukkumaan. Loppu perjantain ilta menikin siskon kanssa kaksistaan kotona ystävien kanssa puhuen. Tuli kyllä naurettua ja kaipuu päästä äkkiä näkemään ja juoruamaan. Kahvia juoden valvoinkin pitkään samalla juoruten wapissa.

                                    
 Lauantain oli heti parempi päivä. Heräsin aamulla ilosena, valmistauduin lähtemään kaupungilla käymään. Mukaan ei tarttunut mitään muuta kuin kaksi mangaa. Jälleen yksi sarja koossa ja luettuna. Tietysti kaupungille mennessä tulee kahvilla käytyä. Samalla tuli aamupalakin syötyä. Ennen söin aamulla onnessani puuroa, mutta stressin takia luultavasti on alkanut olla aamuisin pahoinvointia. Yhteishaut lähenee päivä päivältä.

                                 
 Kotiin päästyä lähdin juoksuttamaan koiria metsään. Mikäs sen parempaa kuin aurinkoa ja metsässä samoilua. Pienempänä tuli kyseissä metsässä leikittyä hirveästi, nostalgia oli suuri kävellessäni. Parhautta oli kuunnella musiikkia ja katsella maisemia. Sain hetkeksi unohtaa kokeet ja yhteishaun tuottaman stressin.

Yukicon lähenee viikko viikolta ja samoin yhteishaut. Sain torstaina hetkellisen mielenhäiriön ja ajattelin onko musta sittenkään lähihoitajaksi? Se tunne oli hirveä kaikella tapaa. Onneksi meni ohi ja päätös pitää. Kesätyötkin tuo oman stressin. Siihen lisättynä tukari hommat. Tukariksi pääseminen on ehdottomasti elämäni hienoimpia hetkiä.

//vilu kun aka Len//

tiistai 26. tammikuuta 2016

Päiväkirja merkintä

Blogihan on mulle tavallaan avoin päiväkirja. Harvoin vain vuodatan kunnolla kaikki ajatukseni ja tunteeni tänne. Olen oikeastaan yllättynyt, käyn peruskoulun viimeistä luokkaa, on talvi ja sää mitä masentavin. Kaikesta huolimatta olen pirteä ja onnellinen. Etenkin kiitollinen.

Tässä kuussa on ehtinyt tapahtua vaikka ja mitä. Ystävien kanssa katsottiin Star Warseja jotta olisin viimein sivistynyt. Samalla ymmärsin kuinka tärkeitä he ovat. Nojailtiin toisiame vasten ja naurettiin mille milloinkin. Naurettiin wappi ryhmässämme lisää. 

                                
 Samana viikonloppuna innoistuin hiihtämään. Miku juoksemaan ja tuttu lenkki tekemään hiihtäen. Se oli mahtavaa. Joskus pienenä harrastin hiihtoa ja taisin olla siinä ihan hyvä.

                                          
Tuli myös toivottavasti tuleva opiskelupaikkani katsottua läpi. En keksi kampuksesta mitään pahaa ja tahdon entistä enemmän lähihoitajaksi. En ole täällä tainnut mainita mitkä alat kiinnostavat? Lapsi/nuori, päihde/mielenterveys ja vammaistyö uutena kiinnostuksena ovat vahvoilla. Jatko suunnitelmat ovat lapsi/nuori osastoa varten jo mietittynä, tahtoisin lukea itseni lastentarhanopettajaksi. Tällä hetkellä olen ohjaajana/ohjaajan apuna VPK:n kerholla.

                            
       
  Kävin myös pienellä reissulla Valkeakoskella katsomassa vanhaa koiraani. Huulihan siinä alkoi väpättämään, kun Sasun ulvonnan kuulin. Itkulla ei ollut loppua halatessani veteraania. Ihana nallukka edelleen on.

       
 Muutenkin voisi sanoa, että olen alkanut olla sosiaalisempi. Senpaita näin kuun alussa ja nyt olen ystäväni luona ollut. Toivottavasti taas torstaina hänen kanssa leffaa katsellaan. Tietyllä tapaa tunnen olevani hänen seurassa kuin vasta ihastunut pikku tyttö. Sydän hakkaa rinnassa, kun näen hänet. Ystävät vitsailee, että olemme OTP ja on enää ajan kysymys koska myös pari :,D 

                                  
Muutenkin arvet joita sydämeni on saannut alkaa umpeutumaan ja kipu loppuu. Itsetuntoni on noussut hurjasti ja en pelkää puolustaa itseäni. Tästä voin kiittää ystäviäni ja etenkin Mikua. Se pikkuinen karvakasa on nostattanut psyykkeeni taivaisiin.

Olkaa varovaisia, kun liikutte tuolla luistinradalla jota tieksi kutsutaan.


//Vilu kun aka Len//

torstai 7. tammikuuta 2016

Nii monta päivää kesään oli?

Heissan!

Nyt voi sanoa, että talvi on täällä. Ja ottaisin heti kesän. Koulu alkoi tänään, herätys ihanasti soi 05.45, koira alakertaan ja välikerrosta päälle pukemaan. Sitten vain harhailua alakertaan ja pukemaan ulkovaatteita. Mikulle on tossut tilattu, pomppan ostin jo aikaa sitten. Tossut, kun putoaa postilaatikkoon voin jälleen kiillotella hyvä koiran omistaja patsastani. Miku menee sisulla pakkasesta huolimatta eteenpäin. Ei näytä kylmästä välittävän.
Vaikka koulua on ehtinyt olla vain päivä hukkasin jo toisen lapaseni kiireessä kutosten luokkaan. Matikasta ei edes puhuta, onneksi tiedän mitä tahdon tehdä ettei lukion matikkaa tarvitse edes kokea. Mutta ne lääkelaskut sosiaalipuolella.. Yh

                                       
 Moni on varmasti huomannut tammikuun ajan kestävän vegaanihaasteen? Itse päätin ottaa haasteen vastaan ja yrittää. Luonnollisesti koulun takia en voi täysin mukana olla. Tietysti sekin vaikuttaa, että kotona on muut sekasyöjiä. Parhaani yritän ja jokaisen vegaanisen aterian kohdalla voin olla ylpeä itsestäni.

                                      
Vuoden ensimmäinen kouluvaate kuva. Kuvassa on päällä Luv Bannyn huppari jonka sain joululahjaksi ja Elvarin koru. 

Pyrin tekemään tällä viikolla vielä ostoksista postausta! 
Ja nyt on taas palattu Ipadilla postausten tekoon..

Miten muilla koulu on käynnistynyt? 

//vilu kun aka Len//



perjantai 1. tammikuuta 2016

Uusi Vuosi 2015


Heissan ja Hyvää vuoden ensimmäistä päivää!

Valmistauduin eilen kirjoittamaan tänne, että uusi vuosi oli minulle aivan tavallinen torstai. Nyt on aika perua sanani. Tämä Uusi Vuosi on ehdottomasti yksi parhaimpia.

 Ennen rakettien paukkeen alkua juoksutettiin koiria pellolla. Mikusta oli purettava kaikki energia jos vaikka neiti raketteja pelkäisi. Onnekseni sain huomata ettei neiti pelon merkkejä näyttänyt vaan istui rauhassa hihnan päässä. Ensin isäni ampui haulikolla muutamat paukut jotta nähtäisiin pelkääkö Miku pauketta. Ei pelännyt, ihmetteli vain.
 Yksi raketti meidänkin talossa pamautettiin ilmoille. Muuten tyydyimmekin katselemaan naapurin raketteja.
 Rakettien katselun jälkeen oli aika ottaa malja. Me alaikäiset saimme omat maistiaiset kuoharia. Yllättävän hyvää oli, mutta reaktio mikä kehossani tapahtui sai minut ihmettelemään. Ensin tuli lämmin, alkoi väsyttämään ja sitten alkoikin mahassa kipu.
 Vaatetukseen en panostanut, koska kotosalla oltiin. Piti olla päällä vaatteet joissa oli helppo liikkua.
Jossain kohtaa iltaa menimme lenkittämään koiria ja katselemaan raketteja. Äitini ajoi ohi kavereidensa kanssa konsertista.
 Perunasalaatti, nakit, lihapullat ja punajuurisalaatti monien muiden ruokien kanssa kuuluvat Uuteen Vuoteen. Nakeista itse en piittaa niin tyydyin lihapulliin.
Kellon lyötyä 00.00 ja ikkunasta katsottua hienoimmat raketit oli aika valaa uudenvuoden tina. Tätä perinnettä en ole itse ainakaan muistaakseni, koskaan tehnyt. Kivaa oli! Vinkkinä tinalta sain, päästämään irti ja unohtamaan menneet.

Mitä uudenvuoden perinteitä teillä on?

//vilu kun aka Len//