maanantai 29. helmikuuta 2016

Voihan tissit

Moni on varmasti jo ehtinyt kuulla tai lukea Yukiconista sattuneesta tissi kohusta. Koska en vain pysty enää olla kirjoittamatta asiasta on nyt aivan pakko tänne kirjoittaa. Ilona Cosplay kiteytti asian aika hyvin postaukseen. Kurkatkaa täältä.

Lyhyesti voisi asian sanoa. Pisamia Cosplay teki rohkean vedon ja cossasi Kill la Kill sarjan Ryukoa. Päivityksen mukaan kaksi järjestyksenvalvoja sanoivat cossaajalle, että hänen on vaihdettava vaatteet. Syyksi ilmeisesti ilmoitettu lapsiystävällinen tapahtuma. Ennen en ole kuullut moisesta kohtauksesta conissa, ilmeisesti ei ole ensimmäinen kerta.

Kommenteja tuli tosiaan laidasta laitaan ja joitain kommenteja lukiessa olisin tahtonut vain lyödä pääni seinästä läpi. Elämme vuotta 2016. Vuotta jolloin joka toisella on älyluuri. Vuotta jolloin jokainen on aivan varmasti nähnyt ne mystiset asiat jotka tunnetaan tisseinä, rintoina, povena miten tahtookaan muotoilla. Käymme saunassa alasti ja näemme väkisin rintoja elämässämme. Niiden kuuluisi olla täysin luonnollinen asia eikä mitenkään ihmeellinen ja hämmästyttävä. 

Mitä lapsiystävälliseen coniin tulee on vanhempien vastuulla ottaa selvää minne lapsensa laskee. Jos on niin herkkä lapsi ettei rintoja jotka on peitetty kestä katsoa kannattaa vahvasti harkita lapsen vientiä conin sijasta Muumimaailmaan. Jokainen coneissa käynnyt tietää ettei ne cossaajan hieman näkyvät rinnat ole seksuaalisinta mitä sieltä löytyy. Yukiconissa oli kaikkien tuntema Yaoimies ja hänen tunnettut myytävänsä. Onko se sitten lapsiystävällisempää? Entäs figuurit. Varmasti jokainen on nähnyt myyntipöydillä Super Sonicon varustuksen. Onko se sitten lapsiystävällistä? Lapset eivät seksuaalisioi sen tekevät me, me jotka tiedämme mikä on seksuaalisuus.


Jokainen meistä on varmasti käynnyt uimahallissa tai rannalla. Näemme aina bikineitä jotka ovat toinen toistaan paljastavampia. Joita katsoessa miettii milloin se rinta pullahtaa ulos. Josta pääsemme asiaan bikinit ja cosplay. On monta hahmoa joilla on bikinit tai edes yläosa. Ihailen heitä keiden itsetunto riittää olemaan muiden nähtävänä bikinit päällä ja silti olla rennosti. Itse pitäisin käsistäni kokoajan kiinni ja olisin jäykkä. Jopa t-paita päällä meno kädet paljaana kouluun on suuren rohkaisun takana. En ajattele sitä miten seksuaalisena saati paljastavana hetkenä en vain viihdy niin. He ketkä tulevat coniin bikinit päällä tai muuten vain ihoa näkyvillä ovat rohkeita. Enkä usko, että heistä kukaan tekee sitä seksuaalisissa ajatuksissa. Tai jos tekee tehköön. Ei se ole minulta pois.

Vielä enemmän mietin millä oikeudella toiselta on viety oikeus pitää asuaan. En ainakaan Yukiconin järjestyssäänöistä löytänyt kohtaa jossa kielletään tissien näkyminen. Näin samassa tapahtumassa monta henkilöä keiden rinnat olivat jotenkin näkyvissä. Enemmän lapset saavat traumoja ahdasmielisyydestä mikä povea kohtaan on. Ne on kasa rasvaa minkä koolle tai muodolle ei voi mitään. Ne on vain tissit jotka jokainen meistä on nähnyt. Ei sen kummallisempaa.

//Vilu kun aka Len//

p.s Huomioikaa vielä, että tässä lapsiystävällisessä conissa oli tupakointi aivan ovien vieressä sallittua



sunnuntai 28. helmikuuta 2016

Yukicon 3.0

 Heiiih ja heti alkuun kiitos kaikille Yukiconista! Oli mahtavaa.
Saavuin Helsinkiin lauantain aamuna ja siitä oli tarkoitus lähteä junalla Pasilaan josta kävelen Messukeskukseen. Helppo homma tottuneelle. Kaveri oli toisessa päässä puhelinta ja neuvoi miten Kampista pääsen Rautatieasemlla. Nyt joku kokenut voi nauraa miten tyhmä olen. Junaan viimein päästyäni samassa vaunussa kanssani oli kaksi nuorempaa harrastajaa ja heidän saattajansa. Heidän kanssa pääsin samaa matkaa Messukeskukselle ilman vaaraa, että eksyn.

Alku conista juoksin milloin kenenkin perässä. Oli peruukin ostoa ja paljon nähtävää. Kävin rytmipeleillä tanssahtamassa ja sain viettää aikaa ystävien kanssa. Tutustuin samalla muihin ihmisiin ja moni kävi moikkailemassa.





Tässä välissä ystäväni kanssa kävimme asemalla nostamassa rahaa ja ostamassa herkkuja. Muutamat kuvat cosseistamme otimme ja katseita keräsimme. Meiltä kysyi eräs pariskunta mikä meno täällä on ja sanoi uutta alpacaani koiraksi ,:D


 Jossain välissä siiryin suurempaan porukkaan ja lähdettiin kaupalla käymään. Matkan ajan laulettiin Juha88 ja naurettiin :D


Coni alkoi olla osaltani päätöksessä ja lähdin vielä ystäväni kanssa kiertämään myyntipöydät. Siellä minut tunnistettiin ja menin aivan lukkoon, kun alettiin puhumaan. :D Kiitos hänelle vielä suuresti kehuista! 

Loppu illaksi käperryimmekin ystävieni kanssa infon viereen josta lähdin kahdeksan aikaan junalle saattajien kanssa. Tietysti myöhästyin junasta mihin yritin ehtiä. Hieman kuumotteli seisoa yksin Pasilassa ja odotella junaa. Juttelin koko odotus ajan ystäväni kanssa joka toi tietyn turvan. Lopulta juna tuli ja hyppäsin kyytiin. Junan tultua perille maisemat olivatkin vieraat ja ehdin saada jo paniikin olenko oikealla asemalla. Tahdoin vain heittäytyä maahan ja itkeä tiedossa mokanneeni. Onneksi kävelin eteenpäin ja sain huomata olevani tutussa paikkaa. Huh. Jälleen joku voi nauraa ja miettiä mikä kakara olen, kun tuollaisesta itku meinaa tulla.

Loppu hyvin kaikki hyvin. Coni oli mukava kokemus kaikella tapaa.
Kiitos seurasta ja kiitos järjestäjille.
Jos olet kuvissa vinkkaile niin voin lähettää sinulle.

//Len kun aka Vilu//


torstai 25. helmikuuta 2016

Cossi ei ole vieläkään valmis

Huuh. Ylihuomenna on kauan odotettu Yukicon. Surukseni pääsen coniin käymään vain lauantaina, mutta sen aikana otan conista koko ilon irti! Alkuun mietin cossaavani Chicaa ystäväni ehdottaessa paricossia Miku ja Len suostuin heti.

                                          
 
Kaikkea on taas viikkoon ehtinyt mahtua. Maanantaina VPK:n kerhossa jossa olen kerhotätinä innostuin laskemaan mäkeä. Kukaan ei kertonut sen olevan näin mahtavaa! Tykkäsin ja paljon. Maanantaina kässässä pääsin aloittamaan ehkä tulevaa kisa-asuani jos asu nyt onnistuu tahtomallani tavalla. Pelkkä ajatus viedä oma tekeleeni tuomaroitavaksi karmii, mutta yrittänyttä ei laiteta.

     
 
Tiistaina koulun jälkeen lähdin naapurini kanssa juoksuttamaan Mikua ja Lorea. Samalla juoruttiin ja paritettiin Mikua ja Lorea huolella. Loppu lenkistä naapurin koira haaremi tuli vastaan ja Miku näki hieman suurempia kavereita.

                                  

 Keskiviikkona liikunnassa sain viimein hyödyntää ääntäni ja massaani, jota löytyy verrattuna rinnakkaisluokan urheilijoihin. Pelattiin amerikkalaistajalkapalloa ja ai, että se oli mahtavaa! Ehdottomasti tahdon lisää. Se miten roikuin pallossa kuin se olisi jokin suuri aarre ja pääsin juoksemaan. 

                                 

Tälläistä lapsosta saa Yukiconissa tulla moikkaamaan ja tietysti conin ulkopuolella jos näkee minut harhailemassa. Voin vain pelätä pahinta ja nauraa jo valmiiksi ajatukselle minä Helsingissä pyörimässä. Menee maalaiselle vaikeaksi ,:D

Viettäkää kaikki mahtava con!

//Vilu kun aka Len//
 

lauantai 20. helmikuuta 2016

10 faktaa minusta


1. Pelkään sammakoita yli kaiken. 
Pelko juontaa juurensa kesä iltaan jolloin olin pikkusiskoni kanssa saunomassa. Saunan ovi oli juuttunut enkä meinannut saada sitä auki. Lopulta oven avauduttua oven toisella puolella istui nyrkin kokoinen sammakko joka tuijotti minua suoraan silmiin.

2. En pelkää kuolemaa.
Masennuksen jälkeen tapahtui jotain ja kuoleman pelko katosi. Uskon vahvasti ettei meistä kukaan kuole ennen kuin aikamme on lähteä.

3. Pienempänä en voinnut sietää pinkkiä tai vaaleapunaista. Nyt se on suosikkivärini


4. Yli puolet elämästäni olen elänyt koirien kanssa.

5. Seitsemännellä luokalla yritin meikkaamista.

onneksi yrittämiseksi jäi

6. Oon käynnyt Ruotsissa kerran ja Virossa kaksi. 
Tahtoisin ehdottomasti matkustella enememmän.

7. 16-vuotta täyttäminen tuntui jotenkin mahtavalta iältä. 
Vaikka Suomessa ei paljon mitään oikeuksia tule, mutta joka kerta ku pääsen sanomaan olevani 16-vuotias tuntuu mahtavalta.

8. Olen 160cm pitkä ja painan 64.5kg.
Tästä huolimatta olen suhteellisen tyytyväinen itseeni ja en näe tarvetta pudottaa numeroa. Vaan tarvetta kohottaa kuntoa. Jossa mielestäni olen onnistunut hyvin. Omaan silmään olen laihtunut seiskalta ja kasilta, kunto on ainakin noussut.
 
9. Rakasta juoksemista!
Ennen en voinnut tietää mitään kamalempaa kuin juokseminen. Nyt odotan kuin kuuta nousevaa, että voisin laittaa lenkarit jalkaan ja lähteä juokseman.

10. Matikka oli ennen kielien kanssa heikoin aineeni. 
Nykyään yksi vahvimpia aineitani.

Toivottavasti tälläinen hieman erilainen postaus oli mieleenne. Nyt lähden lenkittämään koirat ja nauttimaan keväästä.

//Vilu kun aka Len//

 

tiistai 16. helmikuuta 2016

B-day lahjat

Helluri hei! Tällä kertaa materia postausta. Synttäreitäni tosiaan vietettiin 14.02 sunnuntaina. Äidiltä ja isältä olin saannut jo syksyllä joululahjan yhdistettynä synttärilahjaan, kun puhelimeni hajosi.

                                   
Vaikka äidiltä ja isältä ei lahjona pitänyt saada. Antoi äiti minulle hupparin ja t-paidan. T-paidan printti on ihana! T-paita näkyikin jo viime postauksessa päälläni.

                                    
Kummitätini ja kummisetäni toivat piirustus tarvikkeita. Kartonkia, paperia, puuvärejä ja tusseja. Hauskana lisänä palapeli johon voin itse piirtää kuvan.

       
Olen aivan hullaantunut värityskirjoihin. Niitä sain serkultani kaksi kappaletta.

                                 
Isältäni sain kaksi mangaa jotka itse valitsin. Molemmat luin läpi jo samana päivänä, kun kaupasta ostettiin.
            
             
Ja sitten kermana kakun päällä isovanhemilta Ted Bakerin lompakko!

Nyt on pakko käydä lukemassa äidinkielen kokeeseen ja tehdä kirjailijakansio loppuun. 

//Vilu kun aka Len//

sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Suloiset 16-vuotta

Helluri ja Hyvää ystävänpäivää!
Huomenna täytän 16-vuotta joka tuntuu huimalta luvulta. Tänään kuitenkin juhlittiin jo syntymäpäiviäni sukulaisten kesken. Hirmu mukavaa oli! Sain nähdä isovanhempiani keitä en ole hetkeen nähnyt.

                               
 Tulin aamusta isän luonta äidille ja aloin musiikkia kuunnellen pukeutumaan. Porvoosta ostettu tiera pääsi käyttöön ja sain olla prinsessa.

                              
 Kahvipöydässä oli aikaa juoruta ja juoda kahvia. Äitini oli tehnyt porkkanakakkua joka on ehdoton suosikki leivonnaiseni!
                              
 Kukkia sain tavallista enemmän. Hirmu kauniita kaikki! Ruusu on ehdottomasti suosikkini, vaaleanpunaisen tai valkoisen ruusun, kun käteeni laittaa olen aivan myyty.

                            
Nyt on vieraat lähteneet ja vaatteet vaihdettu. Tarkoitus olisi vielä illalla käydä syömässä jotain. Lahjoista postaan vielä erikseen, kun saan kaikki kuvattua ^^'

//Vilu kun aka Len//

lauantai 13. helmikuuta 2016

Cosplay, cosplay, cosplay

Ja vielä kerran cosplay! 
Pääsin viimein kameran eteen ja sain vuoden 2016 ensimmäiset cossi kuvat. Tämäkin vuosi oli mahtava aloittaa Lenin kuvilla. Kuvat on hieman pikaseen otettuja ja iphone laatua. 

                                 

                                 
Oli mahtava saada huomata vaikka en arkena meikkaa meikki onnistui mielestäni hyvin.

                                

                                         
Mahtoi naapurit katsoa, kun roskia vein kuvien oton jälkeen ,:D
                            
                             

        
On sitä kehitystä tapahtunut. Ensimmäinen kuva on kesältä 2014. Hirveän suloinen otus olen ollut ,:D 

//Vilu kun aka Len//

 
 

tiistai 2. helmikuuta 2016

Minä ja uudet naapurini

Mulle luvattiin ettei pakolaiset vaikuta elämääni. Asun vastaanottokeskuksen naapurissa. Uudet naapurit kuten pakolaisia tykkään kutsua on ollut nyt viikon ja päiviä. He ehtivät olemaan naapureinani kolmisen päivää. Olivat tapelleet ja poliisi pysäytti minut. En saa enää lenkkeillä siihen suuntaan koska pakolaiset tappelee. Joku heistä oli huutanu, että tahtoo pois tästä paska paikasta. Nyt he ovat olleet päälle viikon täällä. Eilen pikkusiskoni tuli ystävänsä kanssa meille tarkoituksena mennä ratsastamaan. Pakolaiset olivat vihellelleet heille. Tytöt lähtivät liikuttamaan hevosta, pakolaiset olivat osoitelleet, nauraneet ja vihellelleet. Tuijotellut tyttöjä ja ärsyttäneet hevosta kauempana. 
Tänään, kun tulin kotiin. Sain huomata, että pihallamme on käynyt joku. Meillä on pihalla riistakamerat joiden kuvista huomasimme pakolaisen olleen paikalla. Uusi naapurini oli kiertänyt koko meidän pihan läpi ettei eksymisestä ole kyse. Poliisille asiasta ilmoitettu ja asiaa viety eteenpäin. Työntekijä luvannut ottaa henkilön puhutteluun.


                                  

Luvattiin ettei he vaikeuta meidän elämää. Eikö se muka ole vaikeuta jos 13vuotias pikkusiskoni ei uskalla tulla enää yksin kotiin koulusta. Eikö se ole vaikeuta etten voi lenkkeillä enää haluamassani paikassa vaan joudun kiertämään keskuksen kaukaa joka on vaikeaa, kun aivan naapurissa asun.

//vilu kun aka Len//