lauantai 26. maaliskuuta 2016

Postausta puhelimen syövereistä

Oon katsellut nyt pidemmänkin aikaa muiden postauksia missä kerrotaan räpsyistä mitä puhelimeen on kertonut. Niitä on ollut hauska lukea ja ajattelin itsekkin toteuttaa.

                                 
 Köksässä suunniteltiin ja toteutettiin elokuva-ateria. Keittiöni kanssa tehtiin Super Size Me:stä. Kuten elokuvassa syödään, syötii meilläkin hamppareita.

                                            
Yukiconin aikaan tuli tämäkin paikka katsottua. Hirmu kallista eikä edes mikään ihmeellinen kokemus.

                                  
Sain inspiraation katsoa leffaa. Samalla päätin nauttia yhden ramunen joita Yukiconista ostin.

                                 
Naistenpäivänä sain ruusun äidiltäni ku ei kukaan prinssi sellaista tuonnut. Tämäkin yksilö on huoltoasemalta saatu.

                                 
Jotkuu saattaakin tietää, että olen VPK:ssa kerhotätinä. Harjoittelimme alkusammutusta ja sain samalla testailla vaatteita.

                               
Ei tarvitse edes varmaan kertoa. Koulu on viennyt aikaa laittoman paljon. Esseitä ja kokeita tulee joka suunnasta.

                              
 Pääsin myös elämäni ensimmäiseen työhaastatteluun. Samana päivänä oli peruskoulun viimeinen kuntotesti. Voittoputki oli suuri ja paransin hurjasti. Toteutin myös suurimman unelmani ja roikuin täydet 100% koukkukäsiriipunnassa.


Mitä mieltä te olette tälläisistä postauksista? Pitäisikö tehdä enemmän?

//Vilu kun aka Len//
 
   

torstai 24. maaliskuuta 2016

Itkua, raivoa ja huutoa

Twitteriäni (len_cosplay) seuranneet varmasti tietävät, että aloitin ensimmäisen cossi projektini jonka teen alusta loppuun itse. Osan teen kässäntunnilla ja lopun kotona yksin. 

                                   
 Kuvassa on tosiaan Honokan versio mitä teen.

                                          
Mekko on hyvässä vaiheessa, yläosa melkein valmiina ja alaosaa aloittelin. Esiliina on ollut itse piina. Suuri piina monien kolmioidensa kanssa.

                                         
 Esiliina valmistui hyvää vauhtia. Sain jo nuppineuloilla kasattua ylleni. (huomasin samalla essusta puuttuvan olkahihnoista yksityiskohdat) Kunnes langat loppuivat ja viimein ku sain lisää lankoja ompelukone sanoo itsensä irti ja suppaa langat. Suurta raivoa ja itkua ja huutoa. Ompelukone vanhus ei suostunut enää ompelemaan suoraa vaikka kaikki keinot kokeilin.
Noh. Loppu hyvin kaikki hyvin. Saan mennä naapurilleni ompelemaan essun loppuun.

Urgh. Toivon ettei enempää tulisi ongelmia. Etenkään näin ärsyttäviä vastaan.

Hyvää Pääsiäistä!

//Vilu kun aka Len//
 

lauantai 19. maaliskuuta 2016

Lähdin etsimään kenkiä ja takkia..

... Löysin kaikkea muuta kivaa kuin kengät tai takki
Saatiin ystäväni kanssa iltalenkillä ajatus, että lähdetään shoppailemaan. Seuraavana aamuna lähdettiin. Tarvitsin kevääksi takin ja cossiin kengät. Kumpiakaan en löytänyt.

                                  
 Porkkanapäänä lähdin liikenteesen. Omat hiukset tympii enemmän tai vähemmän ja vasta tiistaina niille tapahtuu jotain.

                                

                                

      
 Syömässä kävimme subwayssa joka sopi minulle enemmän kuin hyvin. Pystyin syömään täysin lihatonta ruokaa mikä ei kotona onnistu. Ehkä joskus tulevaisuudessa kotonakin onnistuu lihaton elämä. Maito ei ole mikään ongelma, koska en voi muutenkaan laktoosia syödä.

                                
Kengät ja takki tosiaan muuttuivat sukiksi(cubus), kuoriksi(glitter) ja kankaiksi(eurokangas). 
Kiva päivä oli ja seura oli mahtavaa. Nyt ei hetkeen tarvitse taas kaupoilla käydä.

Ai niin! Sain kutsun kesätyö haastatteluihin ja olen hieman jännittynyt. Työ minkä haastatteluihin kutsuttiin olisi unelmien kesätyö!

//Vilu kun aka Len//
 

lauantai 12. maaliskuuta 2016

Unelmat toteutuu

Helluri hei!
Kevät tulee kovaa vauhtia ja tehtiin pieni moottorikelkka retki. Ennen retkelle lähtöä käytiin mummolassa aamupalalla ja markkinoilla.

                                  
Reissu alkoi niin, että haimme isäpuoleni ja äitini kanssa naapurista kaksi reen kyytiin ja itse pääsin kelkan kyytiin jota isäpuoleni ohjasi matkustamaan. Hieman jännitti päästä pitkästä aikaa jonkun muun kuin auton kyytiin.

       
Koska reissu ei ole mitään ilman ongelmia jäi kelkka ojaan jumiin. Kelkkaa irrottaessa ehti jo myöhemmin perään lähtenyt naapurimme saada meidät kiinni. Vaihdoin kuskia ja siirryin naapurimme taakse istumaan.

                                     
Päästyämme kohteeseemme Pahavuori laitettiin tulet ja grillattiin makkaraa. Syötyä ja levättyä matka jatkui. Hyppäsin kotimatkalla naapurin kyytiin ja sain nauttia vauhdista. Huippu tunne saada tuntea viima ja nauttia vain keväästä. 
Päästyämme seuraavaan kohteseen sain mahdollisuuden ajaa kelkalla. Olen haaveillut siitä todella kauan ja nyt sain tilaisuuden. Tunne oli mahtava! Minä tosiaan yksin ajoin ja sain toteuttaa yhden suurimmista haaveistani. Nyt tahdon vain ajella lisää ja lisää! 

Miten teillä on kevät lähtenyt sujumaan?

//Vilu kun aka Len//




lauantai 5. maaliskuuta 2016

Len Kagamine photoshoot

Helluri hei! Koneelle pääsin jälleen kirjoittamaan.
Yukiconista tosiaan noudin uuden Lenin asuni, kun vanha oli pieni ja epämukava päällä. Asu on instagrammista @_deetin_ käsialaa kuvat kaverini ottamia. Voi sanoa rehellisesti, että asu on parhautta. Tykkään isolla sydämellä! Kuvat onnistuivat mielestäni hyvin vaikka blogger teki laadulle jotain...





Ilmeeni ennen pöydältä alas hyppäämistä. Kengät meni täyteen lunta, mutta tulipa se koettua.

//Vilu kun aka Len//

perjantai 4. maaliskuuta 2016

Ostoksia ajalta X

Vakavemman aiheen jälkeen on mukava kirjoittaa hieman ostoksista mitä olen tehnyt. Yukiconin esitelyn arvoiset ostokset tulevat tässä samalla.

                                   
Rajamarketissa oli Victoria's secret houkuttelevan halvalla ja tuli otettua se matkaan. Laivalla ollessa viime kesänä hullaannuin The Body Shopin tuotteisiin. Päätin kokeilla jotain erilaista tuoksua ja papaijan äiti minulle osti.

                                    
Yukiconista mukaan tarttui alempi manga ja myöhemin kaupasta ostin Maagisen Suklaapuodin uusimman osan.

                                      
Ystäväni teki minulle uuden Lenin cossin. Viimein sopiva ja mukava Lenin asu. Tykkään isolla sydämellä.

                                         
Yukiconista jälleen. Tuttavani osti minulle ebayn kautta Honokan peruukin, Yukiconissa maksoin ja noudin peruukin.

                                     
Yukiconin ehkä ihanin ostos. Uusi alpacasso pehmolelu! Alpacat ovat hirmu ihania ja tätä kaunokaista pöydällä katselin. En voinnut siihen toista jättää. Nimekseen uutukainen sai Hupsista Saatana lyhyesti Hupsis.

                                  
Ramunea conista mukaan lähti kymmenen pulloa. Macaronseja ostin leffan katsomista äidin kanssa varten samalla nautin ramunen.


//Vilu kun aka Len//

torstai 3. maaliskuuta 2016

Minun tarinani


Aloitin seitsemännen luokan vuonna 2013 jolloin kaikki muuttui. Minusta tuli koulukiusattu syynä erilainen pukeutumiseni ja osittain tapa miten puhun. Ensimmäisinä päivinä kuulin usein kommenteja "nukenvaatteisiin pukeutuja" ja kysymyksiä pidänkö muka oikeasti näistä vaatteista. Joskus ruokalassa ystäväni yritti puhua minulle ja hänen vieressä istuva totesi "älä puhu hänelle alkaa vain huutamaan". Muut lopettivat ajan kanssa ja oppivat etten muutu. Hyväksyivät minut luokkaansa paitsi yksi. Olin hänen silmätikkunsa, hän kenelle pystyi huutamaan mitä vain. Milloin sukupuolielimistä ja milloin vaatteistani. Olin läski lehmä ja kuvottava ihminen. Hän haukkui joka tunti minua jos vierekkäin olimme. Vasta seitsemännen luokan lopussa opettaja huomioi minut. Lähdin itkien pois luokasta ja halasin vain ystävääni. Itkin ja itkin paljon. 

      
 
Kesäloma alkoi ja uskalsin toivoa, että kiusaajani on kasvanut. Sama laulu jatkui. Olin edelleen kuvottava ja sen ihmisen kuka minusta pitäisi täytyisi olla sokea. Kerran tunnilla juttelin ystäväni kanssa facessa ja siitä kiusaaja sai ison metelin aikaan. Taas olin hirveä ihminen ja puhelimeni valo sattui häntä silmiin. Opettaja ei sanonut kiusaamiselle mitään. Lopulta hän puolusteli kiusaajaani. Sillä hetkellä tapahtui jotain. Koko muu luokka puolusti minua. Kysyi opettajalta miksi kiusaajani saa tehdä minulle huonon olon? Miksi kukaan ei puutu siihen? Viimein vuosi päättyi monien itkujen jälkeen. Aloin olla masentunut ja elämänilo oli poissa. Sama vuonna minut oli jätetty ja en tahtonut päästä yli. Jäin roikkumaan ja kulutin voimia ihmiseen kuka satutti minua.

Yhdeksäs luokka alkoi. Kiusaajani oli siirretty eri luokalle. Masennukseni oli alkanut parantua kiitos koirani jonka kesällä sain. Kiusaaminen oli loppunut ainakin melkein. En silti ollut unohtanut ihmistä ketä joskus rakastin. Uusi mahdollisuus hänen kanssa tuli. Ystävät varoittelivat ja sanoivat minun tekevän virheen. Tein sen silti. Rakastin liian paljon. Lopulta se päätös selvisi virheeksi. Mutta ilman sitä virhettä en olisi päässyt yli hänestä.

     

 Nyt tunnen sen luissa ja ytimissä. Olen parantunut. Olen täysin terve. Osaan rakastaa ja uskallan ottaa ihmistä kädestä kiinni. Voin olla ihmisen lähellä kuka on pelkästään minulle hyväksi. Tämä ihminen huolehtii minusta ja keksii kanssani mitä tyhmempiä ideoita. Tiedän ettei minun tarvitse olla mitään muuta kuin oma itseni. Olen voittaja. Voitin vihollisista pahimman. Itseni.

//Vilu kun aka Len//