tiistai 28. kesäkuuta 2016

Nyt on niin massateini, että hävettää - ostoksia

Helluri hei! Jälleen materia postausta.
Oon myynnyt jonkin verran turhaa tavaraani pois ja tehnyt hieman lisäbisnestä työn lisäksi. 

                            
Ensimmäinen ostos on hieman kalliimpi, mutta voin puhtain sydämin sanoa tehneeni sen eteen töitä. Leikkasin isovanhempieni nurmikon ja olin isälläni koko viikonlopun koiria vahtimassa ja siivoilemassa. Kånken on ollut pitkään ostoslistallani. Rakastuin kyseiseen reppuun viime Kosuconissa, kun lainasin siskoni reppua. Ihana selässä ja niin tilava! Värinä tottakai pinkki. Hinnastakin sain 10e poies, kun alennus sattui sopivasti kohdalle. On sitten syksyllä kouluun uusi hieno reppu!

       
Rakastan lukemista, enkä osaa olla jos minulla ei ole mitään teosta kesken. Sain luettua viimein Stephen Kingin Se loppuun ja piti ostaa uusi kirja luettavaksi. Näin minusta tuli tyttö oli alennuksessa ja kiinnostavan nimen perusteella pääsi matkaani.

     
Nyt joku miettii taasko se akka vanssit osti. Niin kyllä ja ei. Omistan kahdet vanssit. Toiset ostin itse ja nämä uutukaiset äitini löysi hyvästä alennuksesta ja osti minulle/itselleen jos minä en pidä. Nyt saa hieman vaihtelua ja ei märillä keleillä tarvitse pelätä vaaleiden kenkien puolesta.

       
Crocsit, nuo pahamaiset kumitossut. Pääsin tosiaan hoipaan opiskelemaan ja koulu velvoittaa omistamaan työkengät jotka on helppo putsata. Crocsit on mukavat jalassa ja helppo putsata. Nämäkin äitini kustanti, kun opiskeluni kustannuksiin vanhempani osallistuvat. 
 

//Vilu aka Len//
 
 

sunnuntai 26. kesäkuuta 2016

Selästäni

Siitä on nyt päälle kuukausi, kun fyssari totesi ettei selässäni kaikki ole hyvin. Kuitenkin siinä lyhyessä kuukaudessa on tapahtunut suuri muutos. Kipuja en enää tunne yhtä herkästi ja kehitystä on tapahtunut ja tapahtuu edelleen. 
Jumppailen epäsäännöllisen säännöllisesti. Tahtoisin tehdä sitä paljon useammin, mutta isällä ollessa unohtuu jumppailut. Töiden jälkeen olen väsynyt ja tahtoisin vain nukkua.
Fyssarini sanoi ettei tästä saa ottaa stressiä. En ole enää ottanutkaan. Jos tuntuu etten jaksa en myöskään jaksa.
Työpäivän aikana saatan tehdä liikkeitä joita fyssari antoi sopivan hetken koittaessa. Moni liike on nii helppo ja yksinkertainen ettei vaadita muuta kuin sopiva hetki.

                                        

Muistakaa ettei saa luovuttaa vaan haasteet on tehty voitettavaksi!

//vilu aka Len//
 

lauantai 25. kesäkuuta 2016

Chica kuvia

Eräs kaunis päivä ystäväni kanssa saatiin aikaiseksi muutamat kuvat Chica cossistani. FNAF ei pelinä enää kiinnosta, mutta Chica hahmo on edelleen kiintoisa ja hänelle tykkään luoda kasvoja.
Kuvia ei paljoa ole, mutta eikö se mennyt jotenkin niin että laatu korvaa määrän.





//Vilu aka Len//

ps. Huomasitte varmaankin, että ulkoasu on muuttunut. Alan tekemään pieniä muutoksia ulkoasuun. Saa nähdä millainen lopputulos on!

perjantai 24. kesäkuuta 2016

Vanhoja kuvia 2013-2014

Huuh. Ensimmäisenä voin sanoa etten uskonut löytäväni itsestäni tälläistä materiaalia. Etenkään näin kammottavaa! Hirmuisesti on tyylini muuttunut. 

2013 talvi muistaakseni. Kuva on pikkusiskoni ottama. Noihin aikoihin aurinkolasit oli kovalla kulutuksella tuon hupparin kanssa. Meikkailua tuli kokeiltua ja meikkasinkin ripsarilla aina seiskan kevääseen saakka. Kepparit oli tällöin suurssa roolissa elämässäni nukkejen lisäksi.

Tämä kuva on vuodelta 2013 ja kuvan otto päivänä juhlittiin 13-vuotis synttäreitäni. Kamerana oli tuolloin vaaleanpunainen pokkarani ja kyseinen amerikan lippu paita oli kovalla käytöllä. Kyseinen paita oli silloin todella monella ja olihan se itsekkin pakko saada. 

 Vuoden 2013(?) vapulta jolloin olin ensimmäisissä asukuvauksissani. Pinkillä pokkarilla edelleen mentiin ja ruiskeilla hiuksilla.
 Samaa vuotta 2013 ja sen vappua. Pienempänä kuten kuvista huomaa en ollut oikein vaatteista kiinnostunut ja se on vain hyvä. En ottanut siitä turhaa stressiä vaan laitoin ylle mikä hyvältä tuntui. Jälleen huppari takin alla mistä puhuinkin alussa.
14-vuotis synttärini. Ystäväni toi lahjaksi minulle Gumi-hupparin. Näihin aikoihin oli kova juttu tehdä kuvista kollaaseja. Jonka takia tästäkään asusta ei ole muita kuvia kuin tämä kollaasi.

Kuva on vuodelta 2014 jolloin ernu tyylini oli jo vakiintunut. Aloin miettimään hieman miten vaatteita yhdistelen, mutta en sen suuremmin. Polvisukat piti olla asussa kuin asussa.

2014 jolloin menin käymään Ainon luona ensimmäistä kertaa josta lähdimme Animeconiin. Mekko on Ainon, kengät ja päivänvarjo myös. Kaulapanta oli silloin kova juttu ja sen piti olla aina kaulassa, että asu oli hyvä. Rakastin lolitaa tällöin, mutta en koskaan saannut siitä tyyliäni.

2014 elin emo vaihetta vahvasti. Tahdoin lävistyksiä ja tummat värit olivat lähellä sydäntä.

2014 meiningillä jatketaan. Ystävältäni laisin hänen lävistyksiä jotka sain huuleeni vain tungettua. Peruukki oli lähes kokoajan päässä ja Len oli rakkain hahmo kaikista. Len on kyllä edelleen lähellä sydäntäni <3



Mitäs piditte postauksesta? Tahdotteko, että tekisin vielä vuodesta 2015-2016?
Itse pidin tämän toteuttamisesta ja löysin aika monia "aarteita" kätköistä.


//vilu aka Len//

perjantai 17. kesäkuuta 2016

"Ja minähän en vansseja osta!"

Kuinka sitten kävikään?

Pitkään olen kärsinyt ongelmasta kengät. Olen todella tykästynyt linttaan tallottuihin consseihini ja en tahtoisi niistä millään luopua. Nyt conssit ovat isälläni ns. huonompina kenkinä. Kiitos heille 2014-2016 palvelusta. Olette kokeneet rankan matkan joka jatkuu edelleen vaikka ei niin suuresti. Converset ovat ostos mitä en kadu. Kengät ovat olleet kovassa käytössä. Citymarketin 20e tennarit hajosivat käytössä jo kahden viikon jälkeen eikä siinä touhussa ollut enää järkeä. 2014 sitten päätimme äitini kanssa sijoittaa converseihini ja edelleen ehjät ovat.

Kun ensimmäinen vans-buumi laskeutui Suomeen en laisinkaan ymmärtänyt mitä hienoa niissä kengissä muka oli. Keväällä äitini alkoi puhumaan siitä miten pitäisi hankkia minulle uudet tennarit conssien tilalle. Yritin etsiä kivoja conversejä, mutta ei löytynyt kivoja värejä ja mustaa en uudestaan tahtonut. Ja mitä kahdilla mustilla tennareilla tekisin, kun en kuitenkaan vanhoista luovu täysin.
Ja jottei etsiminen olisi liian helppoa iso jalkani tuli useasti tielle kivojen tennareiden kohdalla.


Eräs ilta äitini katseli Zalandolta vansseja ja kertoi millaisia siellä oli. Päätin mennä itsekkin katsomaan. Hetken mietittyäni ja pohdittuani päätin seuraavalla viikolla tilata uudet kengät. Nämä kengät on ensimmäinen vansin tuote mitä kokeilen. Toivon näiden kestävän yhtä pitkään hyvinä mitä converseni ovat kestäneet.
Ja onhan tuo kuosi nyt ihan silkkaa karkkia silmille!



//vilu aka Len//


ps. Pääsin lähihoitaja opintoihin!

torstai 9. kesäkuuta 2016

Jokapäiväinen työpäiväni

Helluri hei pitkästä aikaa.
Maanantaina minulla tosiaan alkoi kesätyöt vanhusten parissa. Työ on mukavaa eikä tunnu oikeestaan työltä. Tosin töistä tultua kotiin nukahdan sohvalle milloin missäkin asennossa.

                             
Käyn keskustassa töissä ja matkaa saa landelta hieman taittaa. Bussia pitää vaihtaa ja yhteensä bussissa istun n.45min. Herätys on 06.15 ja pysäkille on mentävä seitsemäksi. Sitten alkaa jännitys ehdinkö seuraavaan bussiin mihin pyrin vai joudunko odottamaan. Toistaiseksi olen aina ehtinyt.

                            
Kun viimein olen kaupungissa kävelen pysäkiltä äitini työpaikalle aamupalalle. Kun kello lyö 08.30 on aika siirtyä äidin työpaikalta töihin jotta olen yhdeksältä valmis työhön.

                           
Työhöni kuuluu niin vanhusten kanssa seurustelua kuin astioiden tiskaamista. Aamupalalla syötän ja lounaalla syötän saman asukkaan joka päivä. Näiden ruokailujen jälkeen huuhdon astiat jne. siivoan keittiön. Yleensä vielä haen ruuan alakerrasta. Joka päivälle on myös oma erillinen tehtävä minkä hoidan. Jossain välissä, kun ehdin pidän ruoka tauon ja syön salaattini.

                         
Kellon tultua kolme poistun töistä ja yksi päivä on taas pulkassa. Yleensä etsin äidin joka on myös päässyt töistä ja lähdetään yhdessä kotia kohti. Kotona syön ja torkahdan sohvalle. 

//vilu aka Len//

 

lauantai 4. kesäkuuta 2016

Hei hei 9B


"Must tuntuu mitä vaan voi tapahtuu Eikä siihen mitenkään voi varautuu Kun koko luomakunta laittaa parastaan niin nyt on valvottava kunnes aamu koittaa"

Keskiviikkona tunti ennen harjotuksia sain kunnia tehtävän. "Vilma olisitko tahtonut pitää ysien puheen." Tottakai tahdon! Se on suuri kunnia. Ei ku vain puhetta tekemään ja jännittämään. Ehdin kokea muutamat harjoitukset ennen tosi tilannetta. Siihen nähden puhe meni hyvin.

Sain jopa stipendin kotitalouteen liittyen, keittokirjan Makuja ja muistoja maailmalta. Kirja on huippu! Mukana on reseptejä ja kirjoituksia kirjoittajan kokemuksista maailmalla. Pääset laittamaan kirjan parissa hyvää ruokaa ja matkustamaan maailmalle.
Luokanvaljovamme oli ostanut meille muistot. Ihanat avaimenperät.
Ulos saavuttuamme ja huudettuamme monta päivää peruskoulua oli aika hyvästellä luokka. Luokka joka on perheeni. Kuvia otettiin ja baen äiti toi ruusun meidän porukalle. Muu porukka jatkaa lukioon ja minä ammattikouluun 7.3 keskiarvolla toivottavasti. Toivon mokaavani ja päätyväni lukioon. En tunne olevani valmis tälläiseen muutokseen. Silti tiedän ettei lukio olisi minun paikkani.


//vilu aka Len//

Mimicon 4

Mimiconia vietettiin tosiaan 28-29.05. Oli kotoisa con kuten joka vuosi on ollut! Lauantain vierähti kisan parissa pitkälti. Siitä huolimatta mistään en conissa jäännyt paitsi.

                              
Pukuhuone oli siisti ja mahtui hyvin vaihtamaan cossin ylleen. Cosplaymama oli valmiina auttamaan tilanteen tullen ja kertoi olevansa apuna ja tukena. Pukkarista juoksinkin suoraan ystäväni luokse jonka kanssa lauantain vietin. Hänen kanssa haettiin minulle numerolappu ja ohjeet infosta. Infon jälkeen käytiin kuvaamassa asuni josta suoraan laulamaan karaokea. Oli huippua! 

Kuvailtiin ja nautittiin. Käytiin meido kahvilassa joka on aina Mimiconissa ollut ehdottomasti parasta! Mimiconissa onkin paras kahvila suloisine meidoineen missä olen ollut. Vaikka tällä kertaa oli komia butler.

Mekko repesi ennen kisaa ja vaikka ja mitä ehti tapahtua. Tunnelma oli silti mahtava. Iltabile paikka oli huono. Tilaa todella vähän ja suurin osa istuikin käytävillä. 

Mimicon plussat ja miinukset

+ Hyvät pukuhuoneet
+ Ihana kahvio
+ Ensiapu piste!
+ Kisaajilla selvät ohjeet
+ Toimiva narikka 
+ Ystävällinen palvelu

- Iltabileillä liian pieni paikka
-  Päivässä nähty con

//vilu aka Len/