tiistai 23. elokuuta 2016

Koulupäiväni

Helluri hei!

Tänään sain nukkua hieman pidempään, koska tunti alkoi vasta 11.30 opiskelijakortti kuvauksilla. Aamun vain lähöilin sängyllä kunnes piti rietää 08.10 bussiin. 

                                  
Vaihdan bussia tosiaan aamulla kerran ennen keskustaan pääsyä. Keskustassa kävelin mäkkärille hakemaan jääkahvin jota olen jo pidempään himoinnut. Jääkahvia juodessani kävelin pitkin keskustaa katselemalla patsaita liittyen kultuurin tuntemus tehtävään.

                                 
Meidän piti valita Kotkan veistoksista veistos josta pidemme eniten ja josta vähiten. Todisteeksi piti kuvauttaa itsemme niiden kanssa. Mahdoin olla aamu yhdeksän-kymmenen upein näky. Kuvailun jälkeen suuntasin koululle tekemään kultuuri tehtävät ja odottamaan muita.

                                
Opiskelijakortti kuvien jälkeen oli matikantunti. Opettaja päätti iloksemme ilmoittaa, että atk-tunnit on peruttu. Siinä missä muut sinkoilivat kotiin minä menin odottamaan äidin pääsyä töistä. 

Flunssakausi on siitä ihana, että paljon tunteja perutaan joka tarkoittaa lyhyitä koulupäiviä. Josta seuraa paljon etähommia. 
Tälläinen oli minun tiistai.

//vilu//
 
 
 

torstai 18. elokuuta 2016

Ostoksia ja hieman koulua

Helluri hei täältä pöpötaudin keskeltä
Joku kirottu bakteeri kehtasi muhun iskeä ja istutti tälläsen typerän taudin. Urgh. Pakko jaksaa vielä huomenna mennä kouluun.

                               
Kipeyden keskellä on ehtinyt silti muutama iloinenkin materia tartua matkaan. Jack&Jones on tunnetustuni suurinta rakkautta juuri nyt minulle. Tänään tarttui myös kapp hallista farkut alennuksesta. 

                             
Myös tälläinen kirja kipale tarttui netistä. Syksyllä koulussa en muita kirjoja kaipaakkaan kuin tämän. Olen hieman kirjaan tutustunut ja visuaalisena ihmisenä on pakko kirjaa kehaista.

                           
Jotkut varmasti tietävätkin. Kingi on ehdoton suosikki kirjailijani ja häneltä ilmestyi uusi teos. Pitkään tätä netistä kattelin ja alkuviikosta cittarissa tämän näin. Pakko se oli saada!


//vilu//
 
 

 

sunnuntai 14. elokuuta 2016

Nyt se koulu alko

Tosiaan. Torstaina minusta tuli opiskelija ja sain aloittaa sote koulutuksen Ekamissa. Vielä en osaa sanoa millaista opiskelu on tai millainen luokkamme on. Luokkamme ainakin vielä vaikuttaa todella mukavalta ja luokanvalvojamme on ihana höpsö täti.
Nyt syksyllä on hirmuisesti kasvun tukemista ja syysloman jälkeen koittaa harjoittelu päiväkodissa. Keväällä ilmeisesti omistan lääkitsemisluvan ja saan harjoitella insuliinin pistämistä.

                                             
Koulu ei tunnu edes vielä koululta. Ihan kuin olisin käymässä jotain kurssia. Tämä kurssi vain kestää sen kolme vuotta. 
Ensimmäinen päivä oli vaikea. Olin stressannut koulua niin paljon, että lopulta se tuli itkuna pois. Noh. Itku ja ahdistus ei onneksi pitkään kestänyt. Sain vaihtaa luokkaa ja pääsin ystäväni kanssa samalle. Ihanaa. 1 1/2h istuminen on kauhean puuduttavaa, mutta siihenkin varmasti totun vielä. Syksy on vasta alkamassa ja toistaiseksi olen motivoitunut opiskelemaan. Toivon motivaation pysyvän pidempääkin. Saa nähdä.

Onnea muillekkin kouluun! Etenkin heille ketkä lähtevät uuteen kouluun kohtaamaan uusia seikkailuja.


//vilu//

sunnuntai 7. elokuuta 2016

Tyylistä

Tyyli on asia joka kehittyy jokaisella huomaamatta. Toisten tyylille on olemassa nimitys kuten gootti, scene tai lolita jne. Tyylin on annettava kehittyä ja ostettava vaate joka juuri sillä hetkellä tuntui hyvältä. Mikään tyyli ei ole toistaan parempi tai huonompi. Katukuvasta erottuvat eivät ole yhtään sen parempia ihmisiä kuin massan sekaan sulautuvat. Vaatteen pitää tuntua juuri itsesi mielestä hyvältä. Kenenkään toisen mielipiteen ei pidä antaa vaikuttaa.

                                  
7lk tutustuin katutyyleihin ja löysin rakkauden cupcake cultin vaatteisiin. Hameet ja polvisukat kuuluivat asuun kuin asuun. Nuo hiha jutut olivat myös todella pop minulla. Ilman tätä sekametelisoppaa en olisi päässyt tähän pisteeseen.
Tottakai olen itsekkin joskus ollut muodin mukainen. Ala-asteella käytin vielä farkuja ja ns. normaaleja kuteita. En miettinyt yhtään sopiiko vaatteet yhteen vaan yhdistelin miten tahdoin. Tietysti aikansa kuumin ilmiö tissivyöt ja legginsit tuli koettua. Legginsit ovat edelleen pitkien paitoja tai hameiden kanssa hyvä vaihtoehto minulle.

                                
Voisi kai sanoa, että elin 7-8lk jonkin sortin emo/scene vaihetta. Peruukki piti olla aina päässä ja tuo valkoinen kaulapanta oli vakiovaruste. Halusin kovasti lävistyksiä, joita onneksi äitini ei antanut minun ottaa. Nyt katuisin jokaista lävistystä jonka olisin tahtonut. Kiitokset siis äidille. 
                             
                              
Kokeilkaa rohkeasti eri tyylejä. Ostakaa vaatteita jotka tuntuvat nyt hyvältä. Anna itsesi muuttua. Tein itse joskus sen virheen etten antanut tyylini muuttua. Nyt uskallan antaa sen muuttua ja katsoa mitä tapahtuu. Ehkä cupcake cultin varastoni muuttuu jack&jonesin paitojen varastoksi, mutta se tuntuu nyt oikealta. Hameet ovat edelleen osa minua ja tulevat aina olemaan. Voin erottua massasta vaikka ylläni ei ole pelkästään ernukauppojen vaatteita. Voin kävellä ylpeäni pinkki teppo leipojan laukkuni kädessä, vanssit jalassa, mutta silti edustaa katutyyliä.
Leikkikää hiuksillani rohkeasti. Ne kasvavat aina takaisin.

//vilu//


torstai 4. elokuuta 2016

Miksi en meikkaa?

Kysymys jonka joskus kuulin ja joskus vastasin. Tähän kysymykseen tahdon palata jälleen.
Heti alkuun voin sanoa etten näe meikkaamisessa mitään väärää vaikka minun juttuni ei ole.

Olen meikkaillut ja meikkaan edelleen. Meikkaamiseni on vain rajoittunut cosplayhin ja juhliin jossa kuvia otetaan. Silloinkin meikki on kevyt. Muuten menen tyytyväisenä omalla naamallani.  
En jätä meikkiä siksi, ettei miehet arvosta meikkiä. En ole syntynyt tänne miellyttääkseni jokaista miestä. En ole meikillä tai ilman kedon kaunein kukka. Mutta riittävä elämäni miehelle ja tietysti itseltäni.

                             
Siinä minä meikissä. Koko suloinen elovena olumukseni katosi. Juuri meikittömyys on yksi asia josta pidän itsestäni. Pidän kasvoistani ilman meikkiä. Olen suloinen juuri näin, miksi tuhoaisin jo valmiiksi suloisen olemukseni meikillä? Minulle meikki ei sovi. Toisille se sopii. 
Olen yritänyt opetella meikkaamista. Saada itseni näyttämään meikin kanssa paremmalta. Karu totuus on ettei meikki tehnyt minusta yhtään kauniimpaa. Taitoni ovat riittävän hyvät cosplayhin ja sillä pärjään.
  

                               
Toisille meikkaaminen on tapa panostaa itseensä ja antaa sen tuoma luxus hetki. Panostan minäkin itseeni ja hemmottelen itseäni samalla rahalla minkä joku toinen käyttää meikkeihin. Säästän meikin kulut jolloin voin panostaa vaikka tyyriimpää voiteeseen josta saan itse sen hyvän olon tunteen. Joka ilta, rasvatessa itseäni the bodyshopin voiteilla koen arjen luxusta. Ihana tuoksu, teho sekä eettisyys samassa. Vaikka en naamaani panosta, panosta hiuksiini. Värjäytän ja leikkautan tutulla kampaajalla lettini ja saan sillä onnelisuuden tunnetta. Ennen kaikkea saan rauhassa nukkua pitkään ilman hoppua meikata.

                
Itse pidän monia meikattuja ihmisiä kauniina. Se on jotain niin ihmeellistä miten ihminen taiteilee naamalleen jotain niin kaunista ja silti niin siistillä jäljellä. Jos näen meikatun ihmisen kadulla en ajattele heti hänen olevan huonon itsetunnon omaava pelkuri. Meikkin käyttö näkyvästi vaatii myös rohkeutta, kuten ilman meikkiä olo. 

//vilu//


 
 
 

Puhelimen syövereistä

Heissan!
Kuten snäppiäni(vilma_kampela) seuranneet tietävätkin tiistaina leikkasin hiukseni. Keskivikkona nautin ystäväni seurasta nuudeliwokin kanssa. Herkua oli. 
Nyt ennen koulun alkua on hyvä hetki katsoa puhelimeni syövereihin.

                                         
Kesäkuussa kävin katsomassa Kirottu 2 elokuvissa. Äitini ja siskoni kävivät uusimman Liisan tsekkaamassa. Kirottu oli hyvä ja vaikka toinen osa juoneen pääsi mukaan hyvin.

                                        
Heinäkuu oli shoppailua ja tuhlausta. Kesätyön palkan ja ylimääräistä upotin uuteen koneeseeni. Jonka osat alkavat varmaan postiin putoilla näinä päivinä. Lehtipihviä on syöty myös monesti. Se on vain niin hyvää.

                                
Mökillä tuli käytyä josta suurempaa postausta heti, kun koneen saan käsiini! 

                               
Ikävä kyllä on myös eläinlääkärissä käyty. Vanhimmalta koiraltamme Viiviltä löytyi hillitön kasvain. Onneksi hyvälaatuinen ja säikähdyksellä selvittiin. Viivi on jälleen oma kiukkunen akkansa.


Tälläinen pieni puhelinpostaus torstain kunniaksi.
Huomenna Lahteen ja lauantaina enoni häihin! Viimeistä viedään ennen kouluun menoa.

//vilu//

Ps. Jos joku täällä on opiskellut ekamissa lähihoitajaksi tai jossain muualla vinkejä saa antaa 

 
 
 
 

maanantai 1. elokuuta 2016

Jatkot pokeja jahtamaalla

Helluri hei!
Juhlimme ystäväni 18-vuotis synttäreitä hieman pienemmissä ja rauhallisemmissa merkeissä. Leivoin kakun sekä keksejä. Toinen apujärjestäjä toi juomat. Lahjaksi ystäväni sai tahtomansa alpaca-pehmon. Juhlimme kuunnellen musiikkia, juoruten, teetä/kahvia juoden sekä herkutellen. Tottakai, kun mehubileet kyseesä oli colaa joimme ja paljon.

                        
Jatkot tiivistettynä yhteen kuvaan. Jäätyäni b-day sankarin kanssa kaksin lähdimme jahtaamaan pokeja. Kesken jahdin keksimme lähteä uimaan. Pyörä alle ja menoksi. Loppu illan vietimmekin hänen luona leffaa katsoen ja juoruten. Kivaa oli! Hyvää ruokaa ja vielä parempaa seuraa. 


//vilu//