tiistai 27. syyskuuta 2016

Nyt se on menoa

Tässä tektissä ei ole välttämättä mitään järkeä. Kirjoitan tätä lähinä kasatakseni omia ajatuksia. Siitä on ehkä viikko, kun otin yhteyttä koulumme psykologiin. Kerroin, että tahtoisin varata ajan ja jutella hieman koulun alusta. En olisi uskonut, että vain yhden sanan sanominen saattaisi minut niin suureen romahdukseen. Itkin heti, kun avasin suuni ja kerroin ettei nyt mene hyvin. Että olen väsynyt ja olo on laskenut hirmuisesti.

Kerroin hänelle siitä milloin masennukseni ensimmäisen kerran alkoi ja miten se ilmeni. Kerroin kuinka hiljalleen tuo vierailijani söi minua sisältä ja lopulta saattoi minut niin väsyneeksi etten jaksanut enää elää. Psykologi sanoi, olevansa pahoillaan kun olen joutunut pitämään sisällä niin rankkoja asioita niin kauan. Sain diagnoosin. Vakava masennus, jota ei ole hoidettu. Riski sairastua uudestaan.
Alamäkeähän tämä kokoaja on ollut. Psykologi ehdotti jo ensimmäisen 5min jälkeen, että on parempi siirtyä pitkäaikaisempaan hoitoon. Lääkärille ajanvaraus ja psykologi on apuna niin kauan kunnes pääsen nuorten polille. Ainoa ajatukseni oli "kirjoittakaa vain otsaani hullu". Käsittelimme monia asioita läpi. Asioita jotka tekivät kipeää, mutta niiden sanominen oli kuin laskisi todella suuren taakan selästä.
Kerroin hänelle, että saan iloa vieläkin monista asioista. Siitä, kun onnistun tunnilla. Näen ystäviäni. Saavutan jonkun tavoitteeni. En yllättynyt, että pääsin täyttämään paperia jolla katsottaisiin suuntaa ololleni. Sain tuloksen jonkinasteinen masennus. Tuttu sana jolla olen peittänyt vakavan masennukseni sanomalla jonkinasteinen. Nyt tiedän toisin. Olen oikeasti ollut niin sairas ja hoitamatta jätetty ettei sitä tahdo ymmärtää. Nyt saan hoitoa. Asiat on laitettu käyntiin ja apua on tulossa.


//vilu//

sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Otsikkoa ei tule



 Heissan! Asiat alkaa hiljalleen järjestymään oman mielenterveyden kanssa. Onneksi on ollut pahojen päivien lisäksi aivan mahtaviakin päiviä. Eilisen mahtavan päivän sain viettää ystäväni kanssa jolle suuri kiitos näistä kuvista! Idea oli lähteä leffaan katsomaan Doria etsimässä ja siitä syömään. Homma muuttuikin niin, että leffan jälkeen lähdimme meille viettämään iltaa/yötä.

 Mekko on uusi, käytettynä ostettu tosin. Hetkeen en ole jaksanut/itsetunto riittänyt mekkoihin pukeutumiseen. Onneksi eilen uskaltauduin, koska näistä kuvista tuli aivan huippuja!

Naturalli naamani tahtoi myös tehdä yhteistyötä. Kiitos seuralaiselleni kuvista ja mahtavasta seurasta!

//vilu//

perjantai 16. syyskuuta 2016

Miksi tässä kävi näin?


Käännän pehmoleluni avaimesta, sininen pieni keinuhevonen aloittaa vauvoille tarkoitetun jokaisen meidän tunteman liplatuksen. Ääni rauhoittaa minua vieläkin. Ärsyttävää toistoa, mutta rauhoittavaa. Voisin vain nukahtaa ja herätessäni huomata kaiken olevan okei eikä mikään enää painaisi. Mutta tiedän ettei näin tule käymään. Koulu on polttanut minut aivan loppuun jo nyt. Jaksoin viimein siivota huoneeni, se oli jo yksi voitto. Missä viipyy palkinto siitä, kun jaksan taistella tätä samaa taistelua uudelleen?

//vilu//

tiistai 13. syyskuuta 2016

"Tiesin heti ettei abortti ole vaihtoehto"

Mutta jos abortti onkin se ainut vaihtoehto? Eikä synnyttäminen tule kuuluunkaan? Olenko silloin murhaajaa? Tai muuten huono ihminen? Ei ja Ei.
Päätin sohaista tänään muurahaispesää ja kertoa mielipidettäni teinivanhemmuudesta. Miten itse toimisin jos saisin tietää odottavani lasta? Mitä ajattelen teiniäideistä ja teinivanhemmuudesta ylipäätään.

Itse en ole teiniäiti enkä siihen soppaan tahdo enkä aijo suostua. Siinä missä moni muu sanoisi pitävänsä iästä huolimatta lapsensa, minä sanoisin abortin olevan ainut vaihtoehto minulle. Yksinkertaisesti lapsiarki ei sopisi elämääni juuri nyt mitenkään. Olen vielä masennuksesta parantumisen kanssa eipäs-juupas leikissä eikä psyykkeeni vain jaksaisi raskausaikaa saati pientä lasta. Arvostan koulutusta todella paljon ja tahdon kouluttaa itseni ensin lähihoitajaksi josta ammattikorkean kautta ensihoitajaksi. Siinä välissä tahdon armeijaan josta tahdon lääkintämieheksi. Kerkeisinkö luoda uraa ja samalla vaihdella vaippoja? En. Lapsia tahdon, mutta eivät kuulu lähitulevaisuuden suunnitelmiin.

Ennen ajattelin abortin olevan murha. Nykyään tiedän onneksi paremmin. Miten voi murhata elonnon joka ei ole edes syntynyt? Sikiö ei ole vielä vauva eikä ihminen. Vaan katkaravulta näyttävä olento josta on mahdollista kasvaa ihminen jos kaikki menee hyvin. Raskaus voi muutenkin keskeytyä vaikka kuinka lasta toivottaisiin. Abortilla vaan taataan ettei kukaan joudu kärsimään jos sikiön annettaisiin kehittyä ihmiseksi. Se kuka kehtaa sanoa abortin tehnyttä murhaajaksi, hänen on syytä katsoa peiliin. Abortin teko ei ole varmisti kenellekkään helppo päätös vaikka kuinka tietää ettei ole kykenevä vanhemmaksi. Tilannetta ei paranna syytökset murhaajaksi. Kaikista meistä ei ole vanhemmiksi. Olisiko siitä huolimatta ettei mahdollisen lapsen vanhemmat pystyisi huolehtimaan lapsesta abortti väärin? Se jos mikä on itsekästä on jos päättää synnyttää lapsen eikä todellakaan ole kypsä vanhemmaksi. Lapsi syntyy silloin epävakaaseen perheeseen jossa tuskin voi kukaan hyvin.

Nuoruus on aikaa jolloin aletaan löytämään itsensä. Nuoruus on sekavaa aikaa jolloin kokeillaan rajoja ja rikotaan rajoja. Kasvetaan aikuiseksi. Todella harvalla nuorella on vakituista tulonlähdettä, joka takaisi rahojen riittävän lapsen hoitoon sekä oman terveyden ylläpitämiseen.  
Vastuu on kannettava teki sitä abortin tai piti lapsen. Se on jokaisen oma valinta miten asian hoitaa. On teinivanhempia ketkä pärjäävät hienosti, sitte on myös heitä keiden touhua saa seurata peloissaan. Miettiä miten lapsen käy saati vanhempien itse. On myös monia aikuisia jotka eivät sovi vanhemmiksi. Kaikista meistä ei ole vanhemmiksi, toisista on nuorempana kuin toisista.
Jos näen teinivanhemmat en katso heitä yhtään eritavalla miten katson muita vanhempia. Toiset pärjäävät hienosti lapsensa kanssa ja heille lapsen piti oli oikea valinta.

Yksi hyvä nyrkkisääntö on. Niin kauan kun ei ole pokkaa hankkia kunnollista ehkäisymenetelmää on parempi pysyä käsi-kädessä olossa. Jokainen joka kävelee kondomipaketti kädessä voi olla itsestään ylpeä. Sinä arvostat itseäsi, arvostat kumppaniasi ja näytät olevasi tarpeeksi kypsä siirtymään kädestä pitämisestä eteenpäin.

//vilu//

ps. Vekottimen pois ottaminen ennen siemensyöksyä ei ole ehkäisyä. Joten kiltit, nähkää se vaiva ja hankkikaa toimiva ehkäisy.

torstai 8. syyskuuta 2016

Kuulumisia

Helluri hei!
Viimein on tiedättekö mikä aika päättynyt? Koneeton aikani! Viimein olen saanut tietokoneen, joka toimii ja jaksaa pyörittää myös jotain. Suuri kiitos kuuluu baelleni tästä, joka jaksoi suunnitella ja kasata koneeni.
Ystäväni tietävätkin, että olen kiinnostunut peleistä. En vain ole omistanut laitetta joka jaksaisi pyörittää mitään, paitsi wii jolle on hieman köyhä valikoima. Nyt olen päässyt Undertalen sekä lolin ihmeelliseen maailmaan. 


Kaikessa hyvässä on ollut myös rankempaa. En ole tahtonut saada kunnolla unta, kun kaikki koulu asiat pyörii mielessä. Mitä piti tehdä ja milloin piti olla valmis? Meillä on suurempi ryhmätyö tekeillä joka erityisesti tuo paineita, koska kyseessä on koko ryhmä. Päivien pituus on asenne kysymys vaikka on todella todella puuduttavaa istua 1 1/1h paikallaan ja kuunnella opettajaa.
Kaikesta tästä huolimatta elämä on aika mahtavaa! Sain lopettaa pillerit, huomasin heti eron mielialassani joka nousi samantien ylös. Sellaisia paskapapanoita oli minun minipillerit.

Tälläiset lyhyet kuulumiset torstaihin. Huomisen, kun jaksaa vielä painaa alkaa etäviikko koulusta!

//vilu//

torstai 1. syyskuuta 2016

Elokuun suosikit

Helluri hei! 
Nyt se syksy tosiaan alkaa ja olisi aika katsoa mitkä oli viimeisen kesäkuukauden suosikit. Olkaa hyvät, minun elokuun suosikkini.

      
Stephen Kingiltä ilmestyi uusi kirja jonka luin nopeasti ja hyökkäsin pinon Kingin kirjoja kimppuun. Äitini tosiaan löysi facebook-kirpparilta halvalla Kingin vanhoja teoksia pinkan. Omistan kirjoja jotka ovat minuakin vanhempia. Huh huh. 
Kingissä parhautta ovat kuvailut sekä tarina joka saa epäilemään jokaista ihmistä.

                                    
Isäni kävi laivalla ja toi minulle Katy Perryn hajuveden. Tuoksu on ihana ja hajuvettä on tullut käytettyä aktiivisesti. 

    
Mountain Dew on ehdottomasta jääkahvin rinnalla kulutetuin juoma. Syyksi voisin sanoa koulun limuautomaatin josta sai halvalla limsaa. (Nostivat mokomat hintaa 20sentillä). 

                                 
Yksi ehdottomia suosikkeja on tottakai koulun alkaminen. Vaikka päivät uuvuttaa täysin ja kaikki on erilaista verrattuna peruskouluun viihdyn amiksessa ihan hyvin. Tahtoisin vain päästä jo tekemään enkä vain kuuntelemaan teoriaa.

Tälläiset oli mun suosikit elokuulta. Syyskuussakin on kaikkea jännää luvassa, kuten itsenäisenopiskelun viikko.

//vilu//