sunnuntai 13. elokuuta 2017

Kesä 2017

Helluri hei! Vaikka kesä ei ole vielä ohi ajattelin koota postauksen kesän hienoista hetkistäni tai hetkistä, jotka on jäänyt mieleen. Paljon lomastani vietin Riihimäelle poikaystäväni luona, etenkin kesätöiden jälkeen. Kesätyö kotihoidossa jäi mieleen hyvänä kokemuksena ja ottaisin milloin vain uudestaan. 

Kesäkuussa poikaystäväni lupasi viedä minut jäätelölle Riihimäen vesitorniin. Paljon olin kuullut paikasta hyvää ja jäätelö oli erinomaista. Ainoa vain mikä jäätelön hinnaksi tuli oli yli tunti hississä oloa. Silloin se ei naurattanut, kun hissi pysähtyi ja hälytysnappia painamalla kukaan ei saapunut. Päivystävään numeroon, kun soitettiin "menee muutama tunti, tullaan Helsingistä." Okei. Hienoa, kiva juttu. Lopulta kahvilan työntekijä tuli kyselemään meitä ja kysyi onko hätää. Ei meillä hätää ollut, mutta poikaystävän vuoden vanha pikkuveli alkoi jo turhautumaan. Lopulta meidät hinnattiin hissin kanssa ylös. Korvaukseksi saatiin jäätelöt ilmaiseksi. Mitään hissitraumaa ei onneksi jäänyt.

Heinäkuussa alkoi viimein odotettu loma ja lähdimme ystäväni kanssa käymään Helsingissä. Tuli kierrettyä eläintieteellinen museo, sekä hieman shoppailtua. Se mitä aina Helsinkiin mennessä eniten odotan on Starbucks. Hintava ja paljon hypetetty on, mutta kahvi on silti jokaisen sentin arvoinen. Pysähdyttiin myös paikallisella, mun tapauksessa juoma oli tottakai alkoholitin ja pakkoa sanoa, että oli todella hyvän makuinen. Ostaisin uusiksi ehdottomasti. Päivä meni Helsingissä mukavasti ja palaan miellelläni milloin vain uudestaan. Pääkaupunkiseudulle en voi kuvitella itseäni asumaan, mutta siellä on aina mukava käydä vierailulla.

Kotkan jokavuotiset Meripäivät on aina koettava, vaikka kuinka uhoaisin etten sinne tule. Tämän vuotiset Meripäivät olivat siitä spessummat, että sain esitellä niitä poikaystävälleni ja muutamat ystävänikin näkivät hänet viimein. Tottakai Meripäivistä tekivät myös mahtavat purjelaivat, jotka valloittivat sataman. Tuli myös jäänmurtaja Tarmo esiteltyä poikaystävälleni lapsuuden nostalgian huuruissa. Niin paljon muistoja Kotkassa kuitenkin on, vaikka välillä tekisi mieli lähteä ensimmäisellä junalla todella kauas.

Meripäivien jälkeen vierähti viikko ja sain laskea rakkaan pikkusiskoni ripiltä, Juhlittiin sukulaisten kesken lisänä poikaystäväni ja siskoni muutavat kaverit. Sää suosi ja tuli kauniita muistoja otettua. Sekä laskettua sisko yhdeltä elämänsä etapilta eteenpäin. Vaikkei uskonta lähellä olekkaan on se silti aina hienoa, kun joku läheinen ripiltä pääsee. Näkee sukulaisia ja saa tehdä ripitelly oman prinsessa/prinssi päivän.

Siskon rippijuhlien jälkeen suuntasimme minä, siskoni, isovanhemmat, poikaystäväni ja siskoni ystävä mökille. Mökillä uitiin ja kalasteltiin. Vietettiin ihanaa rauhallista mökkielämää. Mökiltä tulon jälkeen vietettiin poikaystäväni kanssa viimeinen ilta ennen hänen kotiinpaluuta Kotkan puistossa sekä nähden muutamaa kaveriani. Rakastan vain tuota miestä niin hirmuisesti ja pienistäkin asioista hänen kanssaan tulee suuria. <3

Oon aktivoitunut myös kesän aikana liikkumaan paljon enemmän. Nyt 16km kävelymatkakin sujuu aivan kevyesti eikä tunnu enää mahdottomalta. Kiitos poikaystäväni, jonka kanssa ollaan monesti kauppaan ja takaisin kävelty. :D
Eräs lenkki-ilta jäi hyvin mieleeni. Kaverini kanssa mentiin lenkittämään koiria ja juoksuttamaan läheiselle tielle. Kaverini koira Lore päätti, että mutalätäkössä on hyvä uida. Naurettiin räkäposkella kaverini kanssa, kun Lore kieri itseensä hyvin tyytyväisenä mudassa.

Tuli kesänaikana myös hankittua perheenlisäystä. Poikaystäväni löysi viimein itselleen kilpikonnan, nuori herra haettiin Tampereelta. Se miksi tämä kuuluu hienoihin hetkiin on se, kun sain nähdä miten poikaystävästäni tuli onnellinen. Lisäksi nuori herra nimeltään Mao on todella sympaattinen kaveri ja monesti saanut hymyilemään. En ois ite uskonut konnan olevan noin sympaattinen ja hauska mitä Mao on. Mikukin Maon onneksi on hyväksynyt ja kiinnostunut pienestä kovasti. Onneksi ei kuitenkaan sähellä, koska on pientä kuitenkin paljon suurempi vaikka itsekkin on pieni.

Lahti pride oli kesälomani viimeisen viikonlopun hieno päätös. Kulkueessa oli kokoajan niin mahtava tunnelma. Koko tapahtuman ajan tunnelma tuntui hyvältä ja oli olo, ettei kukaan tuomitse. Tottakai tähän hyvään fiilikseen vaikutti myös kaverit ja poikaystävä. Vuosi sitten Lahti pridellä hänen kanssa ensimmäisen kerran tavattiin. Siitä vuosi eteenpäin ja ollaan oltu melkein 8kk parisuhteessa. Ei silloin ois kyllä uskonut, että sieltä löydän itselleni kumppanin. Ja sen takia Lahti pride on myös tärkeä tapahtuma. Marssitaan hyvän puolesta ja löysin sieltä oman poikaystäväni, joka on samalla yksi parhaistakavereistani

On ollut vauhdikas ja hyvä kesä. Paljon kavereita nähty, oltu mopon kyydissä ja nautittu tuulesta. Uitu ja saunottu. Kasvettu ihmisenä ja kerätty voimia uutta kouluvuotta varten. Kiitos kaikillle kesästä 2017, toivottavasti kesä 2018 on vähintään yhtä hyvä.

Nyt tämä tyttö palaa leffan pariin ja valmistautuu uuteen lukuvuoteen.

//vilu//

keskiviikko 12. heinäkuuta 2017

Seksuaalisuuteni

Olen ihminen kenelle on tärkeää saada lokeroida. Silti inhoan lokerointia ja sitä miten yritetään änkeä jokainen omaan lokeroonsa. Kun yksinkertaisesti kaikille ei vain ole sopivaa lokeroa ja kaikki ei tahdo tulla lokeroiduksi. Toisille taas se oma lokero tuo tiettyä turvaan. "En ole ainut." Minulle on tärkeä, että voin luokitella omat psyykkiset sairauteni edes johonkin lokeroon, vaikka diagnoosit ovat lääkärejä ja hoitajia varten. Muu lapsuuden tunnehäiriö lokero antaa minulle turvan, minusta tiedetään mikä mättää. Lokeroinnin tarve on muissakin asioissa esim seksuaalinensuuntautuminen ja oma sukupuoli. Minulle on tärkeää voida lokeroida itseni sukupuolellisesti ja seksuaalisesti. Toisen mielestä tälläinen lokerointi on ahdistavaa, mutta minulle se on turva.


7-luokalla heräsin tietoisuuteen etten ole hetero etten vain mahdu heteron muottiin. Olin ihastunut tyttöihin ja olin ihastunut poikiin. Jälkeenpäin, kun muistelen ensimmäinen tyttöpuolinen ihastus ja kiinnostus tuli jo 5-6lk aikana. Silloin en sitä tunnetta osannut ihastumiseksi luokitella enkä varmaan alitajuntaisesti tahtonut. Muutamalla sukulaisellani on niin jyrkät mielipiteet seksuaalivähemmistöistä, ettei tytön tuominen kotiin olisi helppoa . Tyttöpuolisia ihastumisia tuli lisää ja silloin onnekseni osasin jo tunteen luokitella ihastumiseksi. Pidin itseäni pan/bi-seksuaalina. Sukupuolta en nähnyt merkitysellisenä vaan tahdoin olla vain rakastettu ja saada hellyyttä ihastukseltani.

Ketään ihastustani en osannut ajatella seksuaalisesti, pelkkä ajatuskin seksistä oli kuvottava ja pelottava. Kiinnostusta tottakai oli aiheeseen, mutta pelkkä ajatus omalla kohdalla puistatti. Nämä ajatukset saivat silloin minut epäilemään olenko sittenkään bi tai pan, kun en kiihotu/ole kiinnostunut seksuaalisesti ihastuksistani. Kouluissa puhuttiin oman kehon tutkiskelun tärkeydestä, että voi kumppanilleen kertoa mistä pitää. Minulle pelkkä ajatus oli vieras ja en ole vielä tähänkään päivään asti itsetyydyttänyt, koska en koe saavani siitä yhtään mitään. Joku voisi sanoa, että olen aseksuaali. Muttei aseksuaalinkaan määritelmä minuun ole sopinut.


Mikä sitten olen? Siitä en ole vielä itsekkään täysin varma, mutta juuri nyt tunnen olevani demiseksuaali. Hänelle, joka ei tiedä mikä demiseksuaali on kaikessa lyhkäisyydessään demiseksuaali on hän, joka ei saa kiimantunnetta eikä kykene seksiin ilman vahvempia tunteita. Siinä missä hetero/homo/pan/bi voi katsoa esim pornota ja tyydyttää itseään tai harrastaa yhden illan juttuja saaden seksistä kaiken mitä tarvitsee, demiseksuaali ei saa näistä oikeastaan mitään irti. Tottakai hetero/bi/pan/homo voi elää koko elämänsä ilman yhden illan juttuja ja olla kumppanilleen kokoajan lojaali. Tai näkee vain oman kumppaninsa ainoa ja oikeana seksikumppanina eikä edes haaveile toisen sänkyyn pääsemisestä.

Jollaan voi herätä kysymys demiseksuaalinen seksin harrastamisesta. Miten ja milloin sitä sitten tapahtuu? Ihan samalla tavalla kuin kaikilla muillakin. Demiseksuaali nauttii seksistä ja saa siitä kiimaa sekä tyydytystä. Mutta tätä kiimaa ja tyydytystä ei voi antaa muu kuin hän ketä kohtaan demiseksuaalilla on vahvoja tunteita ja luottamusta. Juuri nyt seurustelen pojan kanssa enkä voisi olla onnellisempi. Luotan kumppaniini täysin ja tunnen olevani rakastettu.


Sinä, joka mietit omaa lokeroasi mihin sovit. Älä stressaa siitä. Sinulle vielä selviää mihin muottiin sovit. Tee sisäisiä itsetutkiskelua ja miksi ei fyysisiäkin. Tutustu itseesi ja opi tuntemaan kuka olet ja mitä tahdot. Mitkä ovat sinun arvosi. Ikinä et voi tutkia itseäsi liikaa. Kysele ja ole utelias. Vertaistukea on saatavilla esim facebookista ryhmästä kultainen sateenkaari. Voin luvata, ettet ole yksin ajatustesi kanssa vaan joku muu pohtii samoja asioita. Ja mitä ikinä oletkin. Muista olet upea juuri sellaisena.


//vilu//

sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

Muutosten tuulia


Helluri hei! Nyt on hetkeksi kotiin palattu ja pystyn helpommin kirjoittamaan ja teillekkin kertomaan ajatuksiani blogin suhteen. 
Alunperin perustin tämän blogin päiväkirjakseni nukkeblogin rinnalle. Myöhemmin muutin blogin cosplay painotteiseksi ja nyt täällä on milloin mistäkin tekstiä. Omasta olosta, koirista, ehkä joskus vaatteista ja toisinaan coneista. Blogilla ei ole enää selvää juonta ja se on enemmän ja vähemmän epämiellyttävää. 
Mietinnän alla on ollut suuresti mitä blogilta tahdon ja miksi tahdon tämän muuttaa. Tahtoisin kirjoittaa avoimesti omasta olostani ja mitä käyn läpi. Mutten tahdo muuttaa blogiani miksikään masennus-blogiksi. Cosplay/coni-postauksia tahtoisin tehdä enemmän, mutta cossikuvia ei tule enää kun coneissa otettua. Ja kuvia lisäilen facessa vilucosplay sivulleni jos jotain kiinnostaa.


Oon ajatellut, että siirrän blogin takaisin cosplay painotteiseksi, mutta samalla kertoisin miten mulla menee. Oon paljon yrittän tehdä muotipainotteisempaa blogia muttei se vain tunnu omalta. Omalle tuntuu cosplay painotteinen yhdistettynä kuulumisien kertomiseen. En ole vielä tullut päätökseen mitä vanhoille postauksille teen. Jätänkö ne blogiin vai poistanko/piilotan. Luultavasti jätän ja pidän muistoina, Niiden avulla kuitenkin tulen oman kehitykseni ainakin toivottavasti näkemään.
Postauksia aijon tehdä tästä lähtien vain silloin, kun siltä tuntuu. En yritä enää edes pakottautua tai tehdä postausta mihin ei ole tarpeeksi motivaatiota. Esim Juhannus postauksesta näki miten väänsin aika väkisin jotain my day tyyppistä. Eikä väkisin väännettyä kukaan tahdo lukea. 
En ole varma milloin blogin pidosta tuli minulle stressaavaa ja tarvetta tavotella suurempia katselumääriä ja lukijakuntaa. Nyt sille on kuitenkin aika pistää stoppi, kun vielä tästä nautin. 


Kaikessa lyhkäisyydessään blogissa aijon painottaa cosplayn ja conien roolia enemmän blogissa. Samalla tuun kertomaan omia kuulumisia aina, kun siltä tuntuu. Saatan jakaa pätkiä päivistäni jne mutten ota sitä pääajatukseksi enää. Joskus saatan jakaa omia ajatuksia ja mietteitä enkä pois sulje mitään muutakaan. Yritän hiljalleen hahmottaa itselleni sopivaa tapaa blogata mikä nyt tuntuisi hyvältä ja oikealta. Mikä olisi juuri minua. Palaan blogin pariin taas myöhemmin, kun siltä aidosti tuntuu. 


//vilu//

torstai 6. heinäkuuta 2017

Juhannus 2017

Hei! Juhannus tuli ja meni. Muutamat kuvat tuli räpsittyä joista saatte nyt nauttia. Juhannuksen jälkeen tein vielä viikon kesätöitä ja sen jälkeen suuntasin lomalle poikaystävän luokse. Jonka takia luonnollisesti blogi on jäänyt varjoon.
Oon miettinyt samalla myös blogin kohtaloa ja paljon. Kaipaan jotain uutta eikä tämä nykyinen tapa tunnu aina niin omalta enää. Mietin, jopa vaihtavani tuben puolelle.
Mutta. Juhannuksena yksi ihanimpia perinteitä on kokko. Ja olin todella mielissä, kun tänä vuonna pääsin kokkoa katsomaan naapuriin. Viime vuonna se jäi, koska toimin koiravahtina.
Juhannusta tosiaan juhlistin äitipuoleni, poikaystäväni, isäni ja koirien kanssa. Kuvia tuli etenkin koirista otettua, sekä nautittua hyvästä ruuasta. Illalla myös äitipuoleni kanssa pelasin erän monopolya ja jouduin nielemään tappioni :D
Musiikki soi, limsaa ym herkkua ja hyvää ruokaa meni paljon. Tärkeintä oli saada viettää aikaa läheisten kanssa ja, että koirat oli mukana.
En tiedä tosiaan vielä mikä on se muutos mitä blogille kaipaan, mutta toivon keksiväni sen. Sitä ennen aijon nauttia vielä poikaystäväni seurasta ennen Kotkaan paluuta. Sen jälkeen Helsingin reissusta kaverin kanssa, sekä pyörähdyksestä Meripäivillä.

//vilu//

tiistai 13. kesäkuuta 2017

Hypecon 2017



 Helluri hei! Jos, vaikka ennen Desua laittaisi nämä Hypeconin kuvat. Ei vaan oikein oo ollut aikaa/inspiraatiota blogille. Käyn kesätöissä päivittäin ja kotiin, kun pääsen ainut mitä tahdon on pelaaminen ja aivojen nollaus. Ei tuonne vesisateeseen mieli lenkillekkään mennä..

Hypecon oli tosiaan ensimmäinen Hypeni. Oli ihan super mahtia! Ilmaiseksi coniksi toteuttettu todella hyvin ja paikka mitä erinomaisempi. Sää suosi ja pystyin huolettomasti mennä Lenin cossissa. Vahingossa löysin kaveristani Sonjasta itselleni Rinin. :D Ihan huippua tälläset yks kaks onkin samasta sarjasta cossi ja pääsee yhdessä kuvattavaksi.


Pääsin, jopa kahden kuvattavaksi! Parasta on nähdä erilaista työnjälkeä ja eri tatkiikkaa kuvissa. Eri kuvaajilla on niin eri tyyli ja toiset osaavat antaa omia ideoitaan, jotka tuovat kuviin vielä lisää erilaisuutta. Näistä kuvista kiitokset kuuluu Pullalle ja Ronille. Pulla kuvaili Len ja Rin kuvat ja Roni yksilö.
Pullalle kiitos majotuksesta ja muutenkin mahtavasta seurasta. Kiitokset Roni, Vic, kiitos lapseni, ja monet muut keitä sain moikkailla. Oli lystiä!

Seuraavaksi Desu lauantaina ulkona ft Miku ja Pulla

//vilu//

perjantai 2. kesäkuuta 2017

Blogger Recognition Award

Oli ihan huippua palata blogiin hetken tauon jälkeen ja huomata, että tälläisen tunnustuksen oon saanu. Oon tosi otettu tästä! Kiitos hirmuisesti.
Ja pakko tähän sanoa, etten tiiä mikä bloggerille tuli että teksti on tälläinen. Yritin muuttaa sitä muunlaiseksi mutten saanut.


1. Kirjoita postaus palkinnosta logoineen
2. Kerro lyhyesti kuinka aloitit bloggaamisen
3. Anna ohjeita aloitteleville bloggaajille
4. Mainitse ja linkitä blogi joka sinut nimesi
5. Nimeä 10 bloggaajaa palkinnon saajaksi


Aloitin blogaamisen ensin nukkeblogina vuonna 2012. Siitäkin on jo noin monta vuotta, ei oikein mahdu omaan ymmärrykseen. Nukkeblogin rinnalle päätin perustaa blogin Peace Girl, joka myöhemmin muutti nimensä Nightwish Diamondiksi. Jonka nimen vaihdosta olen miettinyt vakavasti. Peace Girlin ideana oli olla päiväkirja ja myöhemmin cosplay-blogi. 



Ohje mikä mun pitäis myös itse muistaa on etten ota stressiä ja kirjotan just siitä mistä ite tykkään. Joskus haluan kirjoittaa koirista, toisinaan coneista tai kertoa aidosti mitä tunnen. Jakaa kokemuksia mielenterveysongelmien parissa. Tee blogista just sun näkönen. Älä turhaan yritä lokeroida tai kirjoittaa sitä mistä et itse pidä. Kun perustat blogin älä pelkää rikkoa rajoja ja luoda jotaa uutta. Miksi heppablogissa ei voisi myös mainita omista kuulumisistaan? Tärkeintä on, että itse tykkäät siitä mitä teet. 

Jos joskus susta tuntuu siltä ettei blogi nappaa. Älä pelkää pitää taukoa. Tauko tekee jokaiselle joskus hyvää. Jos pakotat itses kirjottamaan ja päivittämään teet siitä pakkopullaa itsellesi. Ja blogaamisen idea ei ole olla se puuro mikä on pakko syödä lautaselta pois. 

Kiitokset tästä kunniasta kuuluvat aivan ihanalle Ruelle, joka ylläpitää Haamupuheluja-blogia. Suosittelen ehdottomasti tsekkaamaan hänen blogin! Postauksia on monenlaisia ja varmasti, jokaiselle jotakin.

Itse tahdon tämän tittelin jakaa kahdelle blogille, jotka ovat jääneet mieleeni ja ollut lukilistallani pitkään. Heidän postauksia on mahtava lukea.
Kiitokset Sagalle, kun olen saanut seurailla blogiasi ja inspiroitua siitä monet kerrat. Oot mulle monessa asiassa roolimalli ja ihailen sua hirmuisesti.
Kiitokset Kirahvilapselle, oot ensimmäisiä cosplay-blogaajia keidän blogiin eksyin ja jäin seurailemaan. On mahtavaa löytää hyvä blogi ja vielä sellainen jossa mukana on itselleen arvokas harrastus.

Jokainen blogi on uniikki. Jokainen blogaaja ansaitsisi omanlaisen tunnustukensa, etenkin he ketkä on pitkään tässä harrastuksessa ollu mukana.



//vilu//

maanantai 8. toukokuuta 2017

Kupla-legginsit ja violettia huulipunaa

Heissan ihanaiset lukijani!
Mulla on alkanut joku nousukausi jälleen ja sen johdosta jaksoin tänään panostaa vaatteisiin, hiuksiin ja meikkiini. Vaikka menin vain Pasaatilla tekemään pikaisen shoppailu-kierroksen ja koululle tekemään lääkelaskut halusin hieman panostaa itseeni omaksi ilokseni. Lääkelaskut taisi nyt toisella yrittämällä mennä läpi, huh.
Tuntuu, että kaikki palaset alkaa taas loksahtelee paikalleen. Mulla on niin helvetin hyvä olla, että tahtoisin huutaa siitä kaikille. Näyttää et hei mul ja masennuksel on taas pieni ero päällä. Saan taas hetken olla ja hengähtää. Tätä pientä hengähdystä ollaankin kaivattu ja sieltä se lopulta tuli! Vaikka olo on vasta muutaman päivän ollut nousussa tiedän, että täältä se ylimäki taas ainakin hetkeksi alkaa.
Monella varmaan herää kysymys mistä tää ylämäki sitten alkoi? No en oikeestaan tiedä. Ehkä aurinko? Se, että ilmat lämpenee kokoajan? Tai työssäoppiminen ja kesätyöt lähenee. En tiedä, mutta kuten jokaisesta ylämäestä aijon tästäkin nauttia täysillä. Nyt on hetki ollut niin suurta kaaosta ja tunteiden sekamelskaa, että tää mun ja masennuksen tauko on ihan paikallaan.
Kunniaa toki mun olon noususta kuuluu antaa mun hoitajalle ja upealle poikaystävälle. Sekä lääkkeille, jotka sain ahdistuskohtauksiin.
Mun snapchattia(vilma_kampela) tai instagrammia(vilu_kun) seuraavat ovatkin jo varmaan huomanneet, että värjäsin hiukset viime viikolla vaaleammiksi. Blondeista hiuksista oon jo pidempään haaveillut. Jotenkin blondi tuntuu vain niin omalta. Mitään super blondia tästä ei tullut, koska omat hiukset ovat niin kauhiassa kunnossa ettei mitään hirveää vaalennusta kestäisi. Tääkin väri, vaikka ei täysin blondi olekkaa on silti musta ihana. Kiitokset vielä mahtavalle kampaajalle kuka teki mun hiuksille taikoja. Nää on ihanat vaikka ainut mitä toivoin oli väri ja otsis.

takki Only (itse duunattu)
laukku Ted Baker
tunika Cupcake Cult
legginsit Vimma
kengät Vans
Nyt lähenee loppu pinnistys amiksen ekaa vuotta. Ensiviikolla alkaa työssoppiminen hoivakodissa ja sinne palaan myös syksyllä. Odotan innolla ja toivon opettavaisia viikkoja.

//vilu//

tiistai 2. toukokuuta 2017

Vappu 2k17

Helluri hei! Vappu on taas vietty ja jälleen selvin päin ja eläinten kanssa. Vuosi sitten vietin Vapun koirien keskellä. Nyt vuosi myöhemmin Vappu jatkui samoissa tunnelmissa, mutta pienemmällä kokoonpanolla.

Pakkasin tavarani ja otin perjantaina suunnaksi Riihimäen Mikun kanssa. Viikonloppu poikaystävän ja Mikun kanssa luvassa. Lisäksi lauantaina ystävän koululla käymistä ja eläinten näkemistä.

Ystäväni koululla oli vaikka ja mitä ihania eläimiä. Pupujen ja muiden jyrsijöiden suurystävänä olin kuin taivaassa. Onneksi heinäallergia ei vainannut ja sain nauttia eläimistä hirmuisesti.

Maanantaina pääsin Mikun kanssa katselemaan kulkuetta, jossa oli moottoripyöriä ja vanhoja Amerikan autoja. Kiitokset poikaystävälleni, kun veit meidät katselemaan. Kulkue oli mahtava, aurinko paistoi ja sain nauttia Vappupäivästä erilaisissa tunnelmissa.

Hyvää Vappua ja alkavaa kevättä itse kullekkin! Toivottavasti saadaan se kesä pian tänne Suomeenkin <3


/vilu//

maanantai 24. huhtikuuta 2017

camo-housut

Helluri hei! Pitkästä aikaa lähdin käymään keskustasta muuta kuin koulua varten. Asu ei tosiaan ollut kummoinen ja laatukin kuvista katosi jonnekkin. Mutta päätin silti julkaista nämä kuvat, koska tämä on se vaatetus missä pääosin liikun. Camo-housujen tilalla toisinaan on addut tai polvista revityt farkut. Meikkiinkin jaksoin hieman panostaa, vaikka syödessä tuo nyxin huulipuna katosi täysin.
Aamupäivän oli satanut kokoajan ja pelkäsin kastuvani keskustaan mentäessä enkä todellakaan olettanut siellä paistavan aurinko. Aurinkolasit tietysti näiden oletusten vuoksi jäi kotiin ja kuvien otto oli silmiensiristelyä. :D Parempi onni ensikerralla.

reisitaskuhousut: Pahis.fi
vansin huppari: Carlings
vansin tennarit: Zatza

Reisitaskuhousut on jotain sellaista mistä olen haaveillut seiskalta asti. Babeni sitten linkkasi pahikselta nämä kyseiset housut ja olin myyty heti. Camo-kuosiset reisitaskuhousut ja vielä vaaleana. Voisiko olla parempaa?
Huulipunan laitto vaatii vielä harjoitusta, mutta tältä meikki näytti tänään. Normaalisti en meikkaa muuta kuin kulmat ja nekin elävät yleensä omaa kebakko-elämäänsä. :D Noh. Harjoitus tekee mestarin.

//vilu//

keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

minä ja sote

Kohta olen vuoden opiskellut ammattia itselleni. Ammattia, joka tuo paljon vastuuta, mahdollisuuksia opintoihin ja töihin. Ajattelin kertoa millaista on ollut opiskella lähihoitajaksi ensimmäisen vuoden perusteella. Teen postausta niin omien ajatusten kasaamisen kuin myös kokemuksen jakamisen vuoksi.

Opiskelen sosiaali- ja terveyalan perustutkintoa. Tuttavallisemmin lähihoitajaksi. Ala antaa mahtavat jatko mahdollisuudet niin AMK:hon kuin työelämään. Voit tehdä työtä niin lasten, aikuisten kuin vanhusten kanssa. Itse pyrin AMK ensihoitajaksi ja osaamisalakseni haaveilen ensihoitoa.

Opinnot koostuvat siis kasvun tukemisen, hoidon ja huolenpidon, kuntoutuksen tukemisen ja osaamisalan jaksoista. Itse olen opiskellut kasvun tukemisen ja hoitoa ja huolenpitoa käyn parhaillaan läpi. Kasvun tukeminen(KATU) jakso oli jakso jolla opinnot aloitettiin. Tutustuimme tarkemmin lähihoitajaan ammattina ja suoritimme työssäoppimisen pääosin lasten parissa. Katu-jakso opetti tärkeää pohjaa lähihoitajan ammatille ja antoi tilaa kasvaa ajatukseen, että en ole enää peruskoulussa vaan opiskelen itselleni ammattia. Katu-jakso oli pääosin teoriaa ja tiedon keruuta tulevaa työssäoppimista varten. Työssäoppimisen aikana pääsin eskariin näyttämään mitä osaan. Enää ei ollutkaan luokkatoveria tukena vaan piti itse opetella ja osata kysyä ohjaajalta. Katu-jakson suoritin arvosanalla H2(=hyvä2). Olin tyytyväinen ja opin jakson aikana myös asioita missä voin parantaa tulevaisuutta ajatellen.
Hoito ja huolenpito(HOHU) opinnot aloitimme Joululoman jälkeen ensiapu-kurssilla. Ensiapu-kurssi opetti taitoja joita voin hyödyntää niin työelämässä kuin siviilissä, Harjoittelimme elvytystä nukeilla, kävimme teoriaa, teimme toisillemme kantositeitä, kääntelimme kylkiasentoon jne. Ensiapu-kurssin jälkeen aloimme käymään Hohun kokonaisuutta enemmän ja sain huomata ettei se ollut vitsi, että Hohu tulee olemaan vaikein.

Uutta tietoa tulee jatkuvasti ja tenttejä on joista saa joko hylätyn tai suoritetun. Lääkelaskut alkoi peikkona häämöttää ja stressi vain kasvoi. Nyt olen kevään tentit suorittanut ja voin sanoa ettei nekään ole ylitsepääsemättömän vaikeita. Jos vain jaksaa lukea ja tunneilla kuuntelee läpipääsy on helppoa. Kertaakaa en keväällä mennyt tenttiä uusimaan vaan pääsin kaikki ekalla yrittämällä läpi. Lääkelaskut ovat toistaiseksi ainut, jonka menen yhden virheen takia uusimaan. Nyt olen virheestä oppinut ja tiedän tulevani uusinta tentistä lääkelaskut läpäisseenä.

Hohu on ollut käytännönläheisempää kuin katu. Ollaan oltu labraluokissa harjoittelemassa oikeaa aseptiikkaa, opettelemme pian pistämään ja tänään opettelimme sängyn petaamista oikeaoppisesti sekä hyvää syöttätapaa. Vielä on paljon hohua käymättä ja labraluokissa oloa jäljellä. Sekä se tärkein eli työssäoppiminen. Työssäoppiminen minulla alkaa jo toukokuun lopussa 2vk tutustumisella hoivakotiin, jossa suoritan työssäoppimiseni syksyllä.

Vielä on paljon kesken. Matkani lähihoitajaksi ja jatko-opintoihin on vielä aivan kesken, mutta silti olen oppinut jo paljon, Välillä on ollut epätoivon hetkiä etten tule oppimaan ja uhoa äidille, että vaihdan raksalle. Kaikesta tästä huolimatta olen tyytyväinen alavalintaani enkä ole vakavissani harkinnut alan vaihtoa kertaakaan.

//vilu//

perjantai 24. maaliskuuta 2017

Tre Kuplii 2017

Helluri hei!
Tuli pyörähdettyä ensimmäistä kertaa Tre Kupliissa. Tapahtumassa olin vain lauantaina, kiitos Pullalle seurasta ja kuvista. Kupliista jäi hyvä fiilis ja sain tavata monia mahtavia ihmisiä. Tamperetalo on kyllä yhtiä lempparipaikkojani tapahtumissa. On tilaa ja hyvät kuvaus mahdollisuudet.
 Anniella taas mentiin tämäkin tapahtuma. Annie mitä varmemmin tulee olemaan tapahtumissa kestokulutuksella. Joku siinä hahmossa vain inspaa ja isnpaa paljon.
Hieman tälläinen lyhyt postaus, mutta ei anneta sen haitata. Koulussa alkaa pian etäviikko, joka tarkoittaa hetken hengähdystä. Eilen tehtiin viimeinen tentti toivottavasti hetkeen. Ensiviikolla vielä englannin koe ja saa stressin hetkeksi unohtaa,

//vilu//

ps. Pullan kuvia löytyy instagrammista lisää @pulla_husky

sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

Yukicon 4.0

Huuuh. Nyt ennen Tampere Kupliita on hyvä palata Yukiconin tunnelmiin. Joku tämän postauksen aloittamisessa on ollut vain niin vaikeaa. En osaa sanoa yhtään, että mikä.

Vaikka vietin vain päivän conissa Yukicon yllätti minut tänä vuonna todella positiivisesti. Lippujen hinta oli aika tyyris, mutta kannatti maksaa. Kisaajat saivat lippunsa ilmeisesti halvemmalla ja tästä isot arvostukset. Ovathan kisaajat isossa roolissa Yukiconin ohjelmaa. Conin teema näkyi ohjelmatarjonnassa ja tapahtumapaikalla hyvin. Oli katosta roikkuvaa päätä, maastoverkkoa, retkeilypiste sekä erilaisia selviytymispelejä. Itse en peleis käynyt, mutta jos joku kävi kerro toki millaista oli!

Conissa vietin aikaa ihanan Lydian kanssa kenelle kuuluu iso kiitos avustuksesta conipaikalle. Lydian kanssa käytiin rytmipeleillä ja AMV-kisaa katsomassa. Paikkalippujen jonotus oli tuskaa, mutta se kannatti. AMV-kisa ei varmisti jättänyt ketään kylmäksi ja yleisö oli mukana. Isona plussana kisasta myös kansainvälisyys ja suomenkielisen selostuksen lisäksi saatu englanninkielinen selostus.

Yhdeksi miinukseksi voisi sanoa istumapaikkojen vähyyden. Niitä saisi olla paljon enemmän käytävillä, mutta tila ongelmien vuoksi ymmärrän myös ettei niitä paljoa ole.
Muilla cossaajilla oli mitä upeampia cosseja, vaikka cossien kuvaaminen jäi omalta osalta vähelle. Lydian cossin kuvailin ja Lydia vuorostaan otti minun Anniesta kuvia. Kiitos siitä <3

Kokonaisuudessaan coni oli hyvä. Yukicon on perinteisesti ollut minulle conivuoden aloitus coni missä pääsen alkavan conivuoden tunnelmaan. Siitä en tiedä jatkanko Yukissa käymistä, kun ikä Frosbiteen riittää. Onneksi siihen on vielä hetki aikaa.

//vilu//