keskiviikko 12. heinäkuuta 2017

Seksuaalisuuteni

Olen ihminen kenelle on tärkeää saada lokeroida. Silti inhoan lokerointia ja sitä miten yritetään änkeä jokainen omaan lokeroonsa. Kun yksinkertaisesti kaikille ei vain ole sopivaa lokeroa ja kaikki ei tahdo tulla lokeroiduksi. Toisille taas se oma lokero tuo tiettyä turvaan. "En ole ainut." Minulle on tärkeä, että voin luokitella omat psyykkiset sairauteni edes johonkin lokeroon, vaikka diagnoosit ovat lääkärejä ja hoitajia varten. Muu lapsuuden tunnehäiriö lokero antaa minulle turvan, minusta tiedetään mikä mättää. Lokeroinnin tarve on muissakin asioissa esim seksuaalinensuuntautuminen ja oma sukupuoli. Minulle on tärkeää voida lokeroida itseni sukupuolellisesti ja seksuaalisesti. Toisen mielestä tälläinen lokerointi on ahdistavaa, mutta minulle se on turva.


7-luokalla heräsin tietoisuuteen etten ole hetero etten vain mahdu heteron muottiin. Olin ihastunut tyttöihin ja olin ihastunut poikiin. Jälkeenpäin, kun muistelen ensimmäinen tyttöpuolinen ihastus ja kiinnostus tuli jo 5-6lk aikana. Silloin en sitä tunnetta osannut ihastumiseksi luokitella enkä varmaan alitajuntaisesti tahtonut. Muutamalla sukulaisellani on niin jyrkät mielipiteet seksuaalivähemmistöistä, ettei tytön tuominen kotiin olisi helppoa . Tyttöpuolisia ihastumisia tuli lisää ja silloin onnekseni osasin jo tunteen luokitella ihastumiseksi. Pidin itseäni pan/bi-seksuaalina. Sukupuolta en nähnyt merkitysellisenä vaan tahdoin olla vain rakastettu ja saada hellyyttä ihastukseltani.

Ketään ihastustani en osannut ajatella seksuaalisesti, pelkkä ajatuskin seksistä oli kuvottava ja pelottava. Kiinnostusta tottakai oli aiheeseen, mutta pelkkä ajatus omalla kohdalla puistatti. Nämä ajatukset saivat silloin minut epäilemään olenko sittenkään bi tai pan, kun en kiihotu/ole kiinnostunut seksuaalisesti ihastuksistani. Kouluissa puhuttiin oman kehon tutkiskelun tärkeydestä, että voi kumppanilleen kertoa mistä pitää. Minulle pelkkä ajatus oli vieras ja en ole vielä tähänkään päivään asti itsetyydyttänyt, koska en koe saavani siitä yhtään mitään. Joku voisi sanoa, että olen aseksuaali. Muttei aseksuaalinkaan määritelmä minuun ole sopinut.


Mikä sitten olen? Siitä en ole vielä itsekkään täysin varma, mutta juuri nyt tunnen olevani demiseksuaali. Hänelle, joka ei tiedä mikä demiseksuaali on kaikessa lyhkäisyydessään demiseksuaali on hän, joka ei saa kiimantunnetta eikä kykene seksiin ilman vahvempia tunteita. Siinä missä hetero/homo/pan/bi voi katsoa esim pornota ja tyydyttää itseään tai harrastaa yhden illan juttuja saaden seksistä kaiken mitä tarvitsee, demiseksuaali ei saa näistä oikeastaan mitään irti. Tottakai hetero/bi/pan/homo voi elää koko elämänsä ilman yhden illan juttuja ja olla kumppanilleen kokoajan lojaali. Tai näkee vain oman kumppaninsa ainoa ja oikeana seksikumppanina eikä edes haaveile toisen sänkyyn pääsemisestä.

Jollaan voi herätä kysymys demiseksuaalinen seksin harrastamisesta. Miten ja milloin sitä sitten tapahtuu? Ihan samalla tavalla kuin kaikilla muillakin. Demiseksuaali nauttii seksistä ja saa siitä kiimaa sekä tyydytystä. Mutta tätä kiimaa ja tyydytystä ei voi antaa muu kuin hän ketä kohtaan demiseksuaalilla on vahvoja tunteita ja luottamusta. Juuri nyt seurustelen pojan kanssa enkä voisi olla onnellisempi. Luotan kumppaniini täysin ja tunnen olevani rakastettu.


Sinä, joka mietit omaa lokeroasi mihin sovit. Älä stressaa siitä. Sinulle vielä selviää mihin muottiin sovit. Tee sisäisiä itsetutkiskelua ja miksi ei fyysisiäkin. Tutustu itseesi ja opi tuntemaan kuka olet ja mitä tahdot. Mitkä ovat sinun arvosi. Ikinä et voi tutkia itseäsi liikaa. Kysele ja ole utelias. Vertaistukea on saatavilla esim facebookista ryhmästä kultainen sateenkaari. Voin luvata, ettet ole yksin ajatustesi kanssa vaan joku muu pohtii samoja asioita. Ja mitä ikinä oletkin. Muista olet upea juuri sellaisena.


//vilu//

sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

Muutosten tuulia


Helluri hei! Nyt on hetkeksi kotiin palattu ja pystyn helpommin kirjoittamaan ja teillekkin kertomaan ajatuksiani blogin suhteen. 
Alunperin perustin tämän blogin päiväkirjakseni nukkeblogin rinnalle. Myöhemmin muutin blogin cosplay painotteiseksi ja nyt täällä on milloin mistäkin tekstiä. Omasta olosta, koirista, ehkä joskus vaatteista ja toisinaan coneista. Blogilla ei ole enää selvää juonta ja se on enemmän ja vähemmän epämiellyttävää. 
Mietinnän alla on ollut suuresti mitä blogilta tahdon ja miksi tahdon tämän muuttaa. Tahtoisin kirjoittaa avoimesti omasta olostani ja mitä käyn läpi. Mutten tahdo muuttaa blogiani miksikään masennus-blogiksi. Cosplay/coni-postauksia tahtoisin tehdä enemmän, mutta cossikuvia ei tule enää kun coneissa otettua. Ja kuvia lisäilen facessa vilucosplay sivulleni jos jotain kiinnostaa.


Oon ajatellut, että siirrän blogin takaisin cosplay painotteiseksi, mutta samalla kertoisin miten mulla menee. Oon paljon yrittän tehdä muotipainotteisempaa blogia muttei se vain tunnu omalta. Omalle tuntuu cosplay painotteinen yhdistettynä kuulumisien kertomiseen. En ole vielä tullut päätökseen mitä vanhoille postauksille teen. Jätänkö ne blogiin vai poistanko/piilotan. Luultavasti jätän ja pidän muistoina, Niiden avulla kuitenkin tulen oman kehitykseni ainakin toivottavasti näkemään.
Postauksia aijon tehdä tästä lähtien vain silloin, kun siltä tuntuu. En yritä enää edes pakottautua tai tehdä postausta mihin ei ole tarpeeksi motivaatiota. Esim Juhannus postauksesta näki miten väänsin aika väkisin jotain my day tyyppistä. Eikä väkisin väännettyä kukaan tahdo lukea. 
En ole varma milloin blogin pidosta tuli minulle stressaavaa ja tarvetta tavotella suurempia katselumääriä ja lukijakuntaa. Nyt sille on kuitenkin aika pistää stoppi, kun vielä tästä nautin. 


Kaikessa lyhkäisyydessään blogissa aijon painottaa cosplayn ja conien roolia enemmän blogissa. Samalla tuun kertomaan omia kuulumisia aina, kun siltä tuntuu. Saatan jakaa pätkiä päivistäni jne mutten ota sitä pääajatukseksi enää. Joskus saatan jakaa omia ajatuksia ja mietteitä enkä pois sulje mitään muutakaan. Yritän hiljalleen hahmottaa itselleni sopivaa tapaa blogata mikä nyt tuntuisi hyvältä ja oikealta. Mikä olisi juuri minua. Palaan blogin pariin taas myöhemmin, kun siltä aidosti tuntuu. 


//vilu//

torstai 6. heinäkuuta 2017

Juhannus 2017

Hei! Juhannus tuli ja meni. Muutamat kuvat tuli räpsittyä joista saatte nyt nauttia. Juhannuksen jälkeen tein vielä viikon kesätöitä ja sen jälkeen suuntasin lomalle poikaystävän luokse. Jonka takia luonnollisesti blogi on jäänyt varjoon.
Oon miettinyt samalla myös blogin kohtaloa ja paljon. Kaipaan jotain uutta eikä tämä nykyinen tapa tunnu aina niin omalta enää. Mietin, jopa vaihtavani tuben puolelle.
Mutta. Juhannuksena yksi ihanimpia perinteitä on kokko. Ja olin todella mielissä, kun tänä vuonna pääsin kokkoa katsomaan naapuriin. Viime vuonna se jäi, koska toimin koiravahtina.
Juhannusta tosiaan juhlistin äitipuoleni, poikaystäväni, isäni ja koirien kanssa. Kuvia tuli etenkin koirista otettua, sekä nautittua hyvästä ruuasta. Illalla myös äitipuoleni kanssa pelasin erän monopolya ja jouduin nielemään tappioni :D
Musiikki soi, limsaa ym herkkua ja hyvää ruokaa meni paljon. Tärkeintä oli saada viettää aikaa läheisten kanssa ja, että koirat oli mukana.
En tiedä tosiaan vielä mikä on se muutos mitä blogille kaipaan, mutta toivon keksiväni sen. Sitä ennen aijon nauttia vielä poikaystäväni seurasta ennen Kotkaan paluuta. Sen jälkeen Helsingin reissusta kaverin kanssa, sekä pyörähdyksestä Meripäivillä.

//vilu//